sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pienet koiranpennut

Kurssikokouksessa oli 42 osallistujaa. Kukaan ei ollut viime kerrasta vanhentunut tippaakaan, en ainakaan minä. Taas yksi mies kehui minua elinvoimaisen näköiseksi. Alan pian myös tuntea itseni sellaiseksi. En kuitenkaan tänään. Olen halannut 39 kurssitoveria, kahden kanssa kättelin. T. soitti ja lauloi, söimme, joimme, tanssimme ja lauloimme maakuntalauluja sekä muita taistelubiisejä. Monesta oli tullut isovanhempi, yhden puoliso oli kuollut. Ne, jotka olivat taistelleet viime kokoukseen asti eroamatta puolisoistaan olivat edelleen naimisissa.

Monilta jäi juhlapaikalle tavaroita. Itse ennakoin asian jättämällä kaiken irtaimen hotellihuoneeseen. En onneksi tiennyt saunomismahdollisuudesta, joten en ottanut mukaan saunomattomuuskassia (rehellisyyden nimessä täytyy tunnustaa, että varastin termin saunomattomuuskassi kurssikaverin FB päivityksestä.)

Kurssitoverini E kuoli samaan sairauteen kuin Tommy Taberman, eli muistaakseni vielä vuoden diagnoosin jälkeen. E opetteli laulamaan Annikki Tähden kappaleen "Aurinko tähdet ja kuu" nurinpäin. Aamulla kävin E:n haudalla. Kurssin pojat olivat perjantaina laskeneet haudalle seppeleen ja kynttilän, kynttilä paloi edelleen. Pojat olivat laulaneet haudalla "Eikä me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme...". Hautakivi on pieni, sen alle on haudattu myös E:n neljän päivän ikäisenä menehtynyt tytär. E olisi pitänyt poikien arvokkaasta lauluesityksestä, E oli kuoromiehiä.

Ei kommentteja: