lauantai 9. lokakuuta 2010

Tavoitteet

Ostin eilen kokonaisen tuoreen broilerin ja aion laittaa siitä "kukkoa viinissä" Hesarin ohjeen mukaan. Toivottavasti saan ruokavieraita. Mitään muita tavoitteita tälle päivälle ei ole, eikä niitä edes tarvita.

Mietin vielä, että puhuvatko miehet työpaikoillaan entisistä puolisoistaan. Naiset puhuvat. Jos naisten puheet pitävät paikkansa, niin miehet ovat idiootteja, eivätkä välitä lapsistaan tippaakaan ja haluavat päästä heistä mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla. Näiden tarinoiden perusteella lapset ovat lähinnä koston välikappaleita. Kuten sanottu, jos naisten puheet ovat totuudenmukaisia. Miesten kantaa en kuule koskaan.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Pannu

Jotenkin on sellainen olo, ettei ole mitään sanottavaa. Epäilen, että se johtuu blogin uudesta visuaalisesta ilmeestä. Se on liian hieno. Haluan vanhan karumman takaisin, en vaan osaa palauttaa sitä. Joku sanoi, että liian hieno vihko estää kirjoittamisen, hienoon vihkoon pitää kirjoittaa jotain niin suuremmoista, ettei siihen kykene.

Kävin hulluilla päivillä, ostin perinteiseen tapaan tietyn merkkiset rintaliivit. Ostan aina samoja, ei tarvitse sovittaa. Tosin olen vuosien mittaa siirtynyt aakkosisssa eteenpäin. Loppuvatko aakkoset, jos elän tarpeeksi pitkään? Ostin ensimmäisen kauden sarjasta "Villi pohjola", minulla on ensimmäinen kausi useasta sarjasta, en katso niitä kuitenkaan. Sain halvalla ja muistelen, että ammoisina aikoina pidin sarjasta.

Kirpparin ikkunassa seisoi Alessin komea pressopannu, se maksoi muutaman euron (uutena 119 e). Sydämeni alkoi hakata. Samalta tuntuu varmaan metsästäjästä kun hirvi on kiväärin tähtäimessä. Nyt pannu on keittiössäni. Aloin heti epäillä, että kyseessä on piraattiyksilö. Tehdäänköhän sellaisia.

Juttelin vanhan ystäväni kanssa, joka sanoi, että entinen mieheni arvostaa minua suuresti. Epäilen asian paikkaansapitävyyttä. Minusta olisi mieluisempaa, jos hän räytyisi takiani ja katuisi ikuisesti sitä, että jätti minut ja otti sittemmin tilalleni nuoren kauniin naisen. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaipaisin häntä takaisin, olisi vain kivaa tietää hänen räytyvän.

Minusta tuntui,ikäänkuin kaupungilla olisi ollut aiempaa enemmän romanikerjäläisiä. Miksi he ovat niin suuri ongelma meille? Ovatko he muistutus siitä ajasta, jolloin saatoimme rintaa röyhistellen sanoa, ettei meillä ole kerjäläisiä, emmekä ole korruptoituneita. Jos olemme huolissamme heidän hyväksikäytöstään, miksi emme rankaise niitä, jotka ovat noita hyväksikäyttäjäroistoja. Täytyy kyllä myötää, että en ole kertaakaan antanut kerjäläisille rahaa. Koen kuitenkin suomalaiset juopot ja narkomaanit pelottavammiksi kuin jalkakäytävällä kyhjöttävät romanit.

torstai 7. lokakuuta 2010

Musikaali

Sveitsiläissuomalaisessa seurassa katsomassa Chigaco musikaalia. Tuli taas todettua: en ole musikaali-ihmisiä. Jotta musikaali olisi oikeasti hyvä tulisi jokaisen esiintyjän olla loistava laulaja ja näyttelijä ja joka tanssijan koiven olisi noustava tismalleen samaan tahtiin, korkealle ja suurella vimmalla.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Patit

Sain Espanjassa kummallisia hyönteisenpuremia. M väitti nähneensä pienen pirullisen otuksen, joka oli kiinnostunut suomalaisten puremisesta ja varsinkin minun aatelisesta sinisävyisestä verestäni. Paukamat kutisevat edelleen. Hain tänään apteekista sellaista kortisonitököttiä, että luulisi kutinan hellittävän tai on mietittävä muita diagnoosivaihtoehtoja. Hoitaja luuli kasvojen paukamia finneiksi. Teiniangsti iskee, taidan käydä ostamassa tupakka-askin ja polttaa salaa halkopinon takana. Mistä löydän halkopinon?

Pii Poo

Olen niin ahkera, että saan olla laiska (takapäivystän, eli teen työtä, makaan sohvalla).

Kirsi Kunnaksen lastenrunokirja Tiitiäisen Satupuu julkaistiin samana vuonna kuin synnyin. Isäni luki antaumuksella, voimakkaasti eläytyen minulle runoja "Kattila ja perunat" sekä "Herra Pii Poo". Muistan vieläkin pätkiä noista runoista. Säälin peurunoita, jotka kärvistelivät kiehuvassa vedessä. Herra Pii Poo teki erehdyksen:

Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.

Lapsena mietin paljon kuolemaa. Onko niin, että lapsena tajuaa elämän rajallisuuden, sitten sen unohtaa kun on niin kiire elää, asia palaa mieleen taas iän myötä.

Sanomalehdissä oli tänään kuva Unkarissa tapahtuneesta myrkkyvuodosta. Kuvassa nainen kantaa sylissään saastuneeseen veteen töhriytynyttä kissaa. Luokkakaverini on lehtikuvaaja, hän kertoi kuinka hän öljyonnettomuuden tapahduttua etsi öljyn likaamaa lintua saadakseen vaikuttavan kuvan. M sanoi, että kuvaajan on oltava röyhkeä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kapula

Tarvitsen työssäni kapulaa, joka on kiinnitetty tietokoneen keskusyksikköön USB portin kautta. Kapulaan höpötetään jotain, jonka sihteeri sitten parhaansa mukaan yrittää ymmärtää ja kirjoittaa selkokielelle. Lääkärin muminoista muodostuu sairauskertomus. Tänään se kapula ei pelittänyt. Koska tämä ei tapahtunut ensimmäistä kertaa tiesin jo perustemput: vaihda USB porttia sulje tietokone ja avaa taas joka prkleen ohjelma, tähän tarvitset kaksi salasanaa. Tänään rutiinitempuista ei ollut apua. Soitin Help-deskiin, josta vastaa aina joku nuori nörtti. Hän kysyy ensin PC:n numeroa, enää minun ei tarvitse etsiä sitä. Sitten hän ottaa etäyhteyden koneeseeni ja pyörittelee ohjelmaa edestakaisin. Ei ollut apua. Hän käski kutsua paikalle ilmielävän lähinörtin. Siinä vaiheessa luettelin kaikki tuntemani kirosanat, sanoin ne tyhjälle huoneelle suljettuani puhelimen. Kutsuin hymyillen seuraavan asiakkaan ja sanelin vanhanaikaisesti kasetille. Lähinörtti saapui, teki samat temput kuin etänörtti ja yhtä huonolla tuloksella. Hän arveli, että kapulan ohjelma olisi uudelleen ajettava koneelle, mikä kestäisi 15 minuuttia. Se on aikataulussamme mahdotonta. Mies sanoi tulevansa seuraavana aamuna, luettelin taas kaikki sielunvihollisen nimet ja lisäsin vielä erilaisia sukupuolielimiä kuvaavia sanoja perään. Kutsuin uuden asiakkaan, hymyilin ja puhuin rahisevalle kasetille, joita on muutama säilytetty erilaisten poikkeusolojen varalle.