lauantai 16. lokakuuta 2010

Runoraati 2

Jukka Vieno
TYHJÄSSÄ, KALUSTAMATTOMASSA HUONEESSA …
Stockan kulmalla, Wsoy 2010

Tyhjässä, kalustamattomassa huoneessa
kaikki on mahdollista.
Tuohon tulee sitä ja tätä ja se ja se,
ja jokainen paikka
on rakkauden tyyssija.
Tyhjässä, autiossa asunnossa,
rakkauden huoneistossa,
kannamme patjan tuohon,
se riittää, kelloa, korua
ja puhelinta pidämme
kengässä tai keskellä lattiaa.
Emmekä kaipaa verhoja ikkunoihin,
meistä lähtee
rakkauden sokaiseva katse, sen valo
varjelee meitä
kaikilta muilta katseilta.
Tähän ja tähän ja tähän
ja tuohon, kaikenlaista, ja sekin vielä,
se on hyvä.
Ja tämä huone, tämä on hieno
ihan näin, valo
asuu tätä huonetta, läntinen aurinko,
ja tätä toista itäinen, nouseva aurinko.
Nousevan auringon huone
ja laskevan auringon,
eräänä keväänä rakkaus kipittää
valosta valoon paljain jaloin
puulattialla
ja me olemme niin onnellisia
kuin ihminen voi.
Kuluu vielä monta vuotta,
lasten ääniä, vanhusten
vähiä askeleita, kuoleman
hiljaisuutta, kunnes
rakkaus taas muuttaa
tyhjiin huoneisiin.

Kenties se on asunut siellä aina,
ihmiset vain tulivat ja menivät.

Naisen lauantai

Nainen kävelee Hämeenkatua, asemalle saakka. Menee junalle vastaan vanhaa ystävää. Ystävä ostaa Stockmannilta syksyn värisen hatun ja huivin. He käyvät hallin kalaravintolassa syömässä kalakeittoa, juovat lasilliset vihertävää viiniä. Kalakeitto maistuu Pariisilta, ei kuitenkaan yhtä hyvältä kuin silloin kun nainen nautti sitä ensimmäistä kertaa. Se on luonnon laki, miettii nainen. He käyvät runokaupassa. Runoilija myy siellä muiden runoja, on siellä hänen omiaankin, ei kuitenkaan niitä tyrkytä. Nainen ostaa runokirjan. Kirjan nimi on Viattomuuden tunnusmerkit. Nainen ei ymmärrä sen runoista juuri mitään. Vaikka nainen ei ole ihan nuori on hän joissain asioissa oppimaton. He ostavat leivokset, nainen keittää vahvaa maitokahvia. Kissa hyppää pöydälle, kerjää huomiota. Ystävä käy taidenäyttelyssä, nainen on sen jo nähnyt. Nainen ostaa harmaan lippalakin, näyttää mielestään veikeältä.

Couperosa

Erästä ystävääni huvitti mainos jossa kysyttiin "Kärsittekö tietämättänne couperosaihosta?". Voiko jostain kärsiä tietämättään? Kuulutteko meihin viattomiin, jotka eivät ole edes tienneet mokomasta ongelmasta. Olette mahdollisesti eläneet täyttä elämää viallisen ihonne kanssa. Nyt voi elämänne olla pilalla. Googlesta löytyy hakusanalla couperosa yli 9000 vastausta. Jatkossa palkkanne menee vaivan hoitoon, alatte kartella muita ihmisiä ongelmaihonne vuoksi. Luovutte työpaikastanne, haette turhaan eläkettä, elätte köyhyysrajalla, naapurinne ja sukulaisenne halveksivat teitä. Lopulta perustatte couperosaihopotilasyhdistyksen, toimitte tukihenkilönä ja löydätte elämällenne uuden tarkoituksen.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Aila Meriluoto eli puolestani

Elämä on täynnä ristiriitoja: inhoan likaa, mutta en viitsisi siivota. Haluaisin olla laiha, mutta rakastan ruokaa.

Ostan liikaa vaatteita ja kirjoja. Ostin eilen Aila Meriluodon päiväkirjan "Tältä kohtaa". Olisi järkevämpää elää itse kuin lukea jonkun muun elämästä. Elämä on kuitenkin vaivalloista: voi pettyä, tulee paha mieli, itkettää ja ripsivärit valuvat, naurattaa ja vatsa tulee kipeäksi, joutuu ottamaan riskejä. Aila Meriluoto on tehnyt sen puolestani. Minun ei tarvitse lähteä tuonne ulos hyytävää tuuleen, jossa voi pudota puunoksa päähän, saattavat juuri lankatut kengät likaantua ja auto voi ajaa ylitseni. Aion tänään elää turvallisesti Aila meriluodon elämää omalla sohvallani.

Junassa vieressäni istui mies, joka luki elektronista kirjaa. Laite oli ohut ja näppärä, siihen mahtui n. 1000 teosta. Matkoilla se voisi olla mukava, ei tarvitsisi raahata mukana kirjapinoa. Laitteeseen voi ladata vaikkapa matkaoppaan. Fontin voi muuttaa mieleisen kokoiseksi. Laitteessa oli myös sanakirja, kursori asetetaan vieraan sanan kohdalle ja siihen saa selityksen, englanniksi tosin. Käsittääkseni suomen kielellä ei ole vielä paljon tarjontaa. Laite oli naamioitu kirjan näköiseksi, siinä oli nahkakannet. Tietyissä tilaisuuksissa homma voisi toimia, vaikkapa oppikirjat vanhenevat niin nopeasti, että niiden painaminen saattaa olla turhaa.

torstai 14. lokakuuta 2010

Terveisiä rautatieasemalta

Istun rautatieasemalla Jyväskylässä, odotan junaa ja pyrin näyttämään tärkeältä. Näytän tärkeältä. Niin tärkeätä kuin nainen, joka käyttää läppäriä, joka on yltäpäältä kissankarvojen peitossa voi näyttää. Kävin Äänekoskella tapaamassa tilastomiestä. Hauska seurata hänen innostustaan. Hän teki hienoja kuvia ja taulukoita, minä istuin vieressä. Puhelin soi yhtenään. Hän sanoi jokaiselle soittajalle: en ehdi nyt puhua, minulla on täällä ihana nainen. Kun hän syyttä kehuskeli myös fiksuuttani niin koen saaneeni itsetunnonkohottamiskuurin samaan hintaan. Eilen istuin iltaa vanhan ystävän kanssa ja tänään kävin syömässä poikani ja hänen kihlattunsa kanssa. Melkein kuin olisin ollut lomalla.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Balettioivallus

Sain baletissa valtavan oivalluksen: kun vetää vatsan sisään niin jalka nousee korkeammalle. Olen hämmästynyt.