Elämä on täynnä ristiriitoja: inhoan likaa, mutta en viitsisi siivota. Haluaisin olla laiha, mutta rakastan ruokaa.
Ostan liikaa vaatteita ja kirjoja. Ostin eilen Aila Meriluodon päiväkirjan "Tältä kohtaa". Olisi järkevämpää elää itse kuin lukea jonkun muun elämästä. Elämä on kuitenkin vaivalloista: voi pettyä, tulee paha mieli, itkettää ja ripsivärit valuvat, naurattaa ja vatsa tulee kipeäksi, joutuu ottamaan riskejä. Aila Meriluoto on tehnyt sen puolestani. Minun ei tarvitse lähteä tuonne ulos hyytävää tuuleen, jossa voi pudota puunoksa päähän, saattavat juuri lankatut kengät likaantua ja auto voi ajaa ylitseni. Aion tänään elää turvallisesti Aila meriluodon elämää omalla sohvallani.
Junassa vieressäni istui mies, joka luki elektronista kirjaa. Laite oli ohut ja näppärä, siihen mahtui n. 1000 teosta. Matkoilla se voisi olla mukava, ei tarvitsisi raahata mukana kirjapinoa. Laitteeseen voi ladata vaikkapa matkaoppaan. Fontin voi muuttaa mieleisen kokoiseksi. Laitteessa oli myös sanakirja, kursori asetetaan vieraan sanan kohdalle ja siihen saa selityksen, englanniksi tosin. Käsittääkseni suomen kielellä ei ole vielä paljon tarjontaa. Laite oli naamioitu kirjan näköiseksi, siinä oli nahkakannet. Tietyissä tilaisuuksissa homma voisi toimia, vaikkapa oppikirjat vanhenevat niin nopeasti, että niiden painaminen saattaa olla turhaa.
3 kommenttia:
Elektronisesta kirjasta puuttuu kirjan räpläämisen ilo. Kun on puolivälissä, molemmissa käsissä on yhtä paljon sivuja (jos pitää välillä kiinni molemmin käsin.) On paksuja kirjoja ja ohuita (pahempi juttu), erilaisia paperilaatuja. Sivujen rapina; sivun kääntämisen mukava fyysinen tunne. Ympäristölle viestittäminen (= saako lukijaa häiritä): voi nostaa katseensa kirjasta (pilkku), voi nostaa katseensa, sulkea kirjan ja jättää vielä sormen väliin (puolipiste), voi kääntää kirjan ylösalaisin pöydälle (kaksoispiste) tai sulkea kirjan kokonaan ja pistää reppuun (piste.) Miten nämä tehdään elektronisella lukulaitteella?
Olemme kiinni kirjassa, me jotka olemme siihen totttuneet. Seuraavat tai sitä seuraavat sukupolvet eivät paperin rahinasta perusta. Elektronisesta kirjasta oli yritetty tehdä kirjan näköinen, siinä oli nahkakannet. Itse voisin ottaa elektronisen kirjan mukaan matkalle.
Tulevaisuudessa voi kirjan ladata kirjaston sivulta, mistä päin maailmaa tahansa. Ei se ole sama, mutta ehkä jonkinlainen korvike.
Alan olla siinä iässä että odotettavissa on enää lisääntyvää muutosvastarintaa ja menetyksiä.
Lähetä kommentti