maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vankilakundista kirurgiksi

Tänään olivat jää ja lumi vaihtuneet paksuksi kerrokseksi hiekoitussoraa. Helppo oli töihin polkea. Olen hukannut kuukauden sisällä kaksi pipoa ja yhden hanskat, joten odotan innolla lämpimiä kelejä.

Katsoin eilen televisiosta dokumenttia nuorista homoseksuaaleista. Heidän elämäänsä liittyi koulukiusaamista, väkivallan pelkoa, jopa tappouhkauksia. Miksi ihminen on niin julma? Olen todennäköisesti loukannut aikoinaan tytärtäni, joka seurustelee naisen kanssa. Kuulin eilen ystäväni tutusta, jonka tytär kuoli väkivaltaisesti. Tämä ohjelma, tuo kuulemani tarina ja myöhäinen kuppi espressoa veivät yöuneni. Iphone, joka jostain syystä herätti viideltä viimeisteli väsyneen työpäivän (Nokian kosto minulle petturille). Minulla on takapäivystys ja suurena optimistina olen varma, että minut kutsutaan töihin. Jos pääsen kello kahdeksaan vähenee riski huomattavasti.

Kiminkinen esiintyi Hesarin kuukausiliitteessä alasti. Hän on päässyt pitkälle. Ilahduin kyyneliin saman lehden jutusta, jossa kerrotaan kuinka vankilakundista ja alkoholistista tuli kirurgi.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Syvää komiikkaa


Seuraava lukupiirikirjamme. Moni (mm.minä) ei ehtinyt edellistä kirjaa (Variksen Velho) lukea määräaikaan mennessä loppuun. Kirja ei ollut huono, alku olisi kaivannut tiivistämistä, kun pääsin sivulle 300 alkoi kirja viedä mukanaan. Kirja on satiiri tuntemattomasta afrikkalaisesta valtiosta ja sen hallitsijoista. Viime aikojen tapahtumista johtuen tulee hyytävästi mieleen Libya. Kirjailija on kenialainen.

Viikonloppuun mahtuu vielä toinen runo Aila Meriluodolta kokoelmasta "Tämä täyteys, tämä paino"

Tämä kaikki on unta,
terävää unta,
koska kaikki pistää,
unohduskin.
Minä unohdan ja muistan
samalla kertaa.
Kaikenlaista oppii,
kun oppimiskyky on lakannut.

Muisti hupenee
juuri kun on muistoja täynnä.
Omituista.
Hassua.
Elämä on vitsi.
Eikä sitten viitsi kuitenkaan nauraa.

Se on niin syvää komiikkaa.

Taistolle morsian

Taas hömppätarina:

Taisto ajoi reteästi myymäläautolle. Pappa-Tunturin takarengas suti tyhjää. Mopo oli isän perintöä, hyvin hoidettu ja huollettu. Taisto korkkasi pilsnerin ja joi ahnaasti, aataminomena nousi ja laski kulauksien tahtiin. Taisto oli pukeutunut kumisaappaisiin, farkkuihin ja Turkin Alaniasta kymmenen vuotta aiemmin hankittuun lyhyeen nahkapusakkaan. Taisto sai sen veljeltään Leolta, joka kävi siellä seuramatkalla. Kauppias oli puhunut Leon pään pyörryksiin ja niin takki siirtyi tähän pieneen savolaiseen kyläpahaseen.

Taisto oli kylän harvoja nuoria miehiä, ikää vajaa 40 vuotta. Taisto oli ainoa kyläläinen, jonka kuva oli ollut molemmissa iltalehdissä ja Seiskassa. Taisto asui sikatilaa äitinsä kanssa. Isä oli kuollut jo parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen elämä oli ollut yhtä puurtamista ja selviämistaistelua. Vieno sikalan haju oli piintynyt Taistoon pysyvästi.

Kylässä ei ollut yhtään naimatonta naista, kouluaikainen tyttöystäväkin oli saanut lopulta Taiston raatamisesta tarpeekseen ja muuttanut Helsinkiin. Ei Taistolla olisi ollut aikaakaan seurustella. Nuoria naisia Taisto näki lähinnä televisiossa sekä Anttilan ja Elloksen kuvastoissa. Taistolle ei ehtinyt kehittyä tottumusta siitä miten naisten kanssa tuli olla ja puhua. Äidin kanssa ei juuri sanoja tarvittu. Äiti oli elämän koulima työteliäs nainen.

Televisiosta se ajatus Taistolle tuli. Siellä haettiin naimattomia maanviljelijöitä ohjelmaan, jossa heille sitten etsittiin morsianta. Taistosta alkoi tuntua, että tässä olisi se viimeinen mahdollisuus. Taisto ei virkannut äidille mitään, ilmoittautui ohjelmaan ja tuli siihen hyväksytyksi. Pakkohan se oli sitten äidille kertoa. Äiti ei sanonut mitään, kolisutteli astioita tarpeettoman kovaäänisesti, paukutteli ovia ja teki suursiivouksen.

Ensimmäinen filmaus tapahtui jossain kylpylässä. Naiset olivat niin kauniita, että Taiston silmiä häikäisi. Ravintolassa syötiin ja viiniä juotiin. Välillä Taisto muisti porsaat, jotka jäivät naapurin Markun hoiviin. Taistoa miellytti Kirsi, tummatukkainen ihana nainen. Kirsi poltti tupakkaa, siitä Taisto ei erityisemmin pitänyt.

Kotiin tullessa Taisto huomasi olevansa jonkin sortin julkkis. Agrimarketissa kassaneiti tuijotti pitkään ja katsoi silmiin. ABC:llä jätkät heittivät Taistolle herjaa. Ilta-Sanomissa esiteltiin kaikki ”Maajussille morsian”- ohjelman osallistujat. Taistolle tarjottiin olutta ja hän joutui moneen kertaan kertomaan kokemuksistaan.

Lopulta koitti ohjelman viimeinen osio, jossa kaksi naista tuli asustamaan Taiston luo. Äiti tuhahteli äkäisesti, mutta petasi naisille petit vinttikammariin. Taisto keräsi kukkia maljakkoon. Vihdoin saapui filmausryhmä ja kaksi naista: tumma Kirsi ja vaalea Leila. Taiston tehtävänä oli valita heistä toinen tämän viikon aikana. Taisto oli jo etukäteen päätynyt Kirsiin. Ohjelman palkkiona olisi yhteinen Mallorcan matka. Taisto ei ollut koskaan käynyt ulkomailla. Taisto vei naiset Agrimarkettiin, ABC:lle, soutelemaan ja lavatansseihin, vaikka sinne oli matkaa 50 kilometriä. Taisto ei osannut tanssia, televisioon kuvattiin onneton pätkä Kirsin ja Taiston tanssia. Naiset tanssivat muiden miesten kanssa. Taisto tunsi mustasukkaisuuden piston.

Suurimman osan viikosta Taisto teki töitä sikalassa, naiset uivat, ottivat aurinkoa ja lukivat naistenlehtiä. Illalla Taistoa väsytti, naiset valvoivat myöhään ja heräsivät puolilta päivin.

Ohjelman formaattiin kuului iltakävely kummankin morsianehdokkaan kanssa. Kirsi suostui vain pitämään kiinni kädestä, ei myöntynyt edes suudelmaan. Taistosta se oli liikuttavaa. Leila työnsi suudellessaan kielensä syvälle Taiston kurkkuun.

Viikon loputtua Taiston tuli kertoa valinnastaan kummallekin ehdokkaalle televisiokameran edessä. Taisto tapasi ensin Leilan, joka tirautti pari kyyneltä tultuaan hylätyksi. Kirsi suostui kevyeen suudelmaan kun Taisto sanoi, että halusi elää loppuelämänsä Kirsin kanssa. Molemmat naiset lähtivät ja rauha palasi sikatilalle. Äitikin alkoi hiljalleen leppyä ja leipoi taas korvapuusteja Taistolle.

Kirsi ei pitänyt Taistoon mitään yhteyttä, mutta eipä tuo haitannut, Taisto odotteli innolla yhteistä Mallorcan matkaa.

Matkan aika koitti vihdoin toukokuussa. Taisto pakkasi laukkuun shortseja ja teepaitoja ja osti mukaan jopa sandaalit. Taisto ei ollut koskaan lentänyt. Kirsillä ja taistolla oli koneessa viereiset paikat, nousun aikana Taisto yritti pitää Kirsiä kädestä, tämä veti kätensä pois. Taisto sai tarjota lennolla Kirsille kaksi Gin and Tonicia. Seuraavan kerran Taisto näki Kirsin lentokentällä paluulentoa odotellessa. Kirsiä saattamassa oli tumma mies. He seisoivat toisiinsa kietoutuneena kunnes Kirsin oli pakko lähteä turvatarkastukseen. Jonosta Kirsi heitteli miehelle lentosuukkoja.

Kotiin tultua Taisto oli vaitonainen matkastaan. Mitäpä sen yksityiskohdat kenellekään kuuluivat. Ei Taistoa kaduttanut homman ryhtyminen. Olisi kuitenkin pitänyt valita Leila.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Iltatuulen viesti


23 tuntia lukea loppuun lukupiirimme seuraava kirja Variksen velho. Olen sivulla 308, sivuja on yhteensä 763. Jos en nuku tarvitsee minun lukea vain 20 sivua tunnissa, jos nukun niin 30 sivua tunnissa riittää.

Eilinen näytelmä herätti muistoja.

Kouluaikaan listan kärjessä keikkui viikkoja Aikamiesten "Iltatuulen viesti". Myöhemmin poikaystäväni T osti Wartburgiin bensaa 20 markalla. T:n isän Wartburg ei lähtenyt käyntiin, työnsimme autoa suurella joukolla. T ja muita kurssin poikia tuli saunasta pyyhkeet ympärillä luentosaliin houkuttelemaan jotakuta mukaan saunomaan. Luennot pidettiin vanhassa sotilaskodissa. Mielenosoituksessa huusimme: ei lehmä kaipaa sonnia kun sataa ydinpommia. Kuvassa istumme T:n kanssa penkillä: molemmilla on kärjistään kuluneet kengät. Hiukseni ovat pienellä poninhännällä. Menimme naimisiin maistraatissa, minulla oli jalassa kiinatossut, vihkijä luki vihkisanat pieneltä pahvilapulta. Vatsani oli raskauden pyöristämä. Kävimme syömässä ja vanhempieni luona kahvilla. Kun E syntyi juhlivat kurssikaverit Henry's pubissa. Saimme vanhat vaunut, ne ovat ihan klenksallaan ja rumat. Kotimme lattiat olivat vinot. Huonekaluja oli vaikea saada vaakasuoraan, laitoimme kahden sohvanjalan alle korokkeet. Lämmitimme vettä puuhellalla suuressa emalikattilassa. Pihalla kasvoi omenapuita. Puutalossa oli neljä asuntoa, kotimme oli toisessa kerroksessa. Lattia jousti askelten alla. Läheisessä ostoskeskuksessa toimi ravintola Mäntypörriäinen. Kävelyetäisyydellä oli kaksi yleistä saunaa. Onnemme oli vain vähän vinossa.

Minä olen kauniimpi

Kävimme eilen vieraiden kera katsomassa Sirkku Peltolan Lämminveriset TTT:n suurella näyttämöllä. Trilogian edelliset osat (Suomen hevonen ja Yksiöön en äitee ota) olen nähnyt pienemmissä puitteissa, joten tämä esitys oli erilainen. Näytelmässä oli näyttävä puoliksi rakennettu silta lavastus, mustalaismusiikkia ja tanssia, ehkä suuri näyttämö vaatii sellaista, jännite ei oikein tahtonut silti säilyä. Näyttelijät kylläkin olivat erinomaisia, nauraa sai ja lopulta liikuttuakin. Näytelmään oli ympätty paljon nykymeininkiin kohdistuvaa kritiikkiä.

Jälkeenpäin söimme Nataliessa, josta tarjoilija lopulta meidän kohteliaasti hääti. Nautimme päälle vielä punaviinilasilliset lähipubissani. K söi illalla vielä chilijuustoa, hieroi silmiään, aamulla silmät näyttivät nesteessä lilluvilta minitomaateilta, luomet olivat turvonneet. K näytti siltä kuin ei olisi nähnyt selvää päivää viimeiseen puoleen vuoteen. Hän lähti aamulla kyläilemään lapsiperheeseen, jossa tämä chilijuustoselitys tuskin meni läpi. Kävimme tänään toisen vieraan kanssa Lukulaarissa ja runokauppa Kattilassa. Kesän runotapahtumaan tulee esiintymään Aila Meriluoto, Mirkka Rekola ja Kirsi Kunnas runouden kuningattaret. Viikonlopun runo on Aila Meriluodon tuoreesta runokirjasta Tämä täyteys, tämä paino:

Hei sinä vanha naama
kylpyhuonmeen peilissä
oletpa sinä muuttunut.
Mutta älä sure,
kavereita ollaan.

Vaikka minä olen kauniimpi

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Perjantai

Vieraita- Lämminveriset-Natalie.

Taas todiste todellisesta blondiudesta. Aamulehden juttu kahdesti syötävästä koiranruoasta meni täydestä.