Ei pitäisi runoilla, kun ei ole runoilija. Runoista tulee helposti kliseisiä ja imeliä.
Kirjoituskurssilla keskustelimme kaapeista. Vaatekaapit ovat monelle melko intiimi alue. Minä en mielelläni näytä vaatekaappejani, koska ne ovat niin sotkussa. Kaapeille on annettu monenlaisia merkityksiä: luuranko kaapissa ja kaapista ulos tuleminen. Täytyy tunnustaa, että olen silloin tällöin kylässä kurkistanut vessan peilikaappiin. Eräs ryhmäläisistä oli tehnyt saman ja peilikaapin ovi oli irronnut. Yritä sitten siinä selitellä, että ovi tipahti itsestään. En hipaissutkaan sitä.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Katselen itseäni ja näen nuoren tytön
Katselin puroa ja ajattelin jokea
leveää ja vaarallista ylittää
katsoin mäkeä ja näin vuoren
sen kiviset liukkaat rinteet
mahdottomat kiivetä
Kuljin varovaisesti polulla
polku johti valtatielle
siinä oli neljä kaistaa
kaksi perille ja kaksi takaisin
välissä valkoinen katkeileva viiva
Katselin itseäni
uusia poimuja, jotka olivat taas huomaamattani asettuneet minuun
leveää ja vaarallista ylittää
katsoin mäkeä ja näin vuoren
sen kiviset liukkaat rinteet
mahdottomat kiivetä
Kuljin varovaisesti polulla
polku johti valtatielle
siinä oli neljä kaistaa
kaksi perille ja kaksi takaisin
välissä valkoinen katkeileva viiva
Katselin itseäni
uusia poimuja, jotka olivat taas huomaamattani asettuneet minuun
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Turkkilainen parturi
Lähikauppamatkalleni on ilmaantunut liike, jonka kyltissä lukee "Turkkilainen parturi". Firma maimostaa hiustenleikkuuta 15 eurolla. Suurista näyteikkunoista näkyy vähän kulahtaneet kalusteet ja vanhahtava jalallinen hiustenkuivaaja. Surusilmäinen turkkilainen mies istuu tiskin takana. Asiakkaita en ole koskaan nähnyt. Minua säälittää tuo mies. Olen suositellut miespuoleisille tuttavilleni vaihteeksi turkkilaista hiustenleikkuuta, mutta asia ei ole herättänyt suurempaa kiinnostusta. Kaupassa käynti on muodostunut hankalaksi, en halua nähdä noita surullisia silmiä. Välttääkseni tuon surkean näyn, minun on kuljettava liikkeen ohi pää kummallisesti kenossa tai mentävä kauemmaksi ostoksille. Näky on jokatapauksessa jäänyt pysyvästi verkkokalvoilleni.
lauantai 28. marraskuuta 2009
Kuvittele itsellesi mies
Kuinka voikin olla p-leen rankkaa tuo kirjoituskurssille osallistuminen. Ei tarvitse kuin istua pöydän ääressä ja lukea toisten tekstejä ja kokea häpeää omistaan. Luin juuri Riitta Jalosen kirjan "Kuvittele itsellesi mies". Lukukokemukseni on muuttunut. Monet lauseet, joita aiemmin olisin pitänyt hienoina ovat tulleet mielessäni jotenkin teennäisiksi ja lukijoita kosiskeleviksi. Edellä mainitun kirjan juonessa oli kuitenkin riittävästi omintakeisuutta. Eräs kurssilainen kirjoitti intiimistä kokemuksesta, joka liittyi läheisen ihmisen vaatekaapin sisältöön. Tuli mieleen edellä mainittu romaani, jossa miehen rakastajatar on pariskunnan omakotitalossa kun vaimo on lomamatkalla. Tilanteessa on epämiellyttävää toisen reviirille tunkeutumista ja kuitenkin niin ymmärrettävää uteliaisuutta. Lopulta kirja kertoo vaimon ja rakastajattaren suhteesta jossa mies on pelkkä statisti.
Tehtävien järkeistys
Vuosien mittaan on lääkäreille hiljalleen siirretty sihteerien tehtäviä. Suuri osa työajasta menee kaikenlaiseen kirjoitustyöhön ja erilaisten koodien merkkaamiseen. Joissakin sairaaloissa lääkärit kirjoittavat rtg-lähetteet itse, samaisissa sairaaloissa on hirmuinen pula lääkäreistä. Samaan aikaan suunnitellaan lääkärien tehtävien siirtämistä sairaanhoitajille. Katsoisin, että täten olisi loogista siirtää sairaanhoitajien tehtäviä sihteereille. Kun tätä kierrosta jatketaan tarpeeksi kauan käyvät potilaat sihteerien vastaanotolla ja lääkärit toimivat konekirjoittajina ja varaavat potilaille sihteeriaikoja.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Kun lainasin "Kun Harry tapasi Sallyn"
Minulle tuli äkillinen polttava tarve nähdä elokuva "Kun Harry tapasi Sallyn". Olen nähnyt sen useasti. Kyse on sellaisesta turva-elokuvasta. Lapsetkin haluavat kuulla saman sadun aina uudelleen ja uudelleen. Vanhemmat lukevat hampaita kiristellen Pupu Tupuna kirjaa ja haaveilevat Asrid Lindgrenin kirjojen lukemisesta. Ex- mieheni suunnitteli kirjoittavansa teoksen Pupu Tupuna kilon paloina. Nyt eksyn aiheesta. Ryntäsin lainaamaan elokuvaa ystävältä, jolla tiesin sen olevan, luin hiljattan Facebookista, että hän oli katsonut teosta tyttärensä kanssa. Innoissani rauhoittavasta romanttisesta elokuvakokemuksesta ryntäsin heille ja unohdin avaimet kotiin. Onneksi vara-avaimet olivat työpaikalla, jonne sain näiltä ystävällisiltä ihmisiltä kyydin. Sitten katsoin elokuvan. Ja nyt menen nukkumaan. Tällainen perjantai-ilta minulla täällä Tampereella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)