Keksikää nimi!

Näin Karin Pennasen dokumentin Päivien lumo (julisteesssa lumo on kirjoitettu isolla kirjaimella, englanniksi nimi on Days of Wonder), jossa dokumentaristi kertoo setänsä Markku Pennasen elämästä. Minusta Päivien lumo ei ole kovin onnistunut nimi tälle dokkarille. Onkohan nimeä ollut vaikea keksiä. Itse dokumentti on erinomainen. 

Kiinnostuin Päivien lumosta, sillä olin kuullut sitä kehuttavan, ja koska minäkin olen tyttönimeltäni Pennanen. Sana tyttönimi kuulostaa nykyään tunkkaiselta 50-luvun tradwife -hommalta. Meidän Pennaset ovat tuskin sukua elokuvan Pennasille. 

Markku Pennanen oli erikoinen henkilö. Hän oli Mensan testien perusteella huippuälykäs. M. Pennanen jätti lukion kesken, mutta pääsi Sibelius akatemiaan. Senkin hän lopetti. Seuraavaksi hän opiskeli Kuvataideakatemiassa ja hänen töitään valittiin nuorten taiteilijoiden näyttelyyn, josta hän veti jostain syystä taideteoksensa pois. Opiskelukin jäi kesken. 

Mies suunnitteli itselleen talon ja erakoitui omaan kotiinsa. 

Mitä M. Pennasesta olisi tullut, jos hän ei olisi ollut M. Pennanen? Ehkä hän ei olisi jakanut lehtiä aamuyöstä.

Kun Markku-setä kuoli, Karin Pennanen ryhtyi perkaamaan hänen kotiaan, josta löytyi valtava määrä pölyä, kuvataidetta, sävellyksiä, videoita, lehtileikkeitä ja M. Pennasen nauhoittamia puheluita. 

Materiaalista ei tullut pulaa. Seurasin selvitystyötä kun dekkaria.  

Elokuvassa pohditaan sellaisia kysymyksiä kuin miksi M.Pennanen jätti opinnot kesken, miksi hän erakoitui, miksi hän ei näyttänyt töitään kenellekään, miksi veljesten suhde oli ongelmallinen, entä isäsuhde, miksi M. Pennasta ei kutsuttu joulun viettoon K. Pennasen lapsuudenkotiin. 

Onko taiteilija taiteilija, jos kukaan ei pääse kuulemaan tai näkemään hänen töitään?  

Karin Pennanen ei olisi tehnyt tätä mainiota dokkaria ilman erikoista setäänsä, enkä minäkään olisi päässyt sitä näkemään. 

                                                         ------------------- 

Ehdotin Lääketieteen sanakirja -romaanin julkaisun jälkeen Lind&Co -kustantamolle jatko-osaa. Väänsin elämäni ensimmäisen synopsiksen, josta he pitivät. Nyt olen allekirjoittanut kustannussopimuksen e- ja äänikirjasta. En ole keksinyt tälle kirjalle nimeä ja käsikirjoitus on vielä kesken (siinä on tällä hetkellä 25 000 sanaa). Minun pitäisi lähettää käsikirjoitus kustantamoon maaliskuun loppuun mennessä, eikä kustantamossa ole vielä luettu tekstiäni. Jostain syystä he luottavat minuun. En tiedä kannattaisiko. 

Tarkkasilmäinen varmaan huomasi, ettei paperikirjasta ole tehty sopimusta.  Kiva kuitenkin kokeilla sarjakirjoittamista. Tuskin kolmatta osaa kuitenkaan tulee. Kirjoittaminen on ollut hauskaa, ainakin silloin kun se ei ole ollut turhauttavaa ja vaivalloista. 

Ehdottakaapa romaanini jatko-osalle nimeä. Kuunnelkaa tai lukekaa Lääketieteen sanakirja, siitä on sitten hyvä edetä jatko-osaan, joka on tietysti huomattavasti parempi.