tiistai 31. elokuuta 2010
Spekulatiivinen fiktio
Opin Viidassa uuden termin: spekulatiivinen fiktio. Aion jatkossa viljellä päivittäin tätä termiä ja näin siirtyä elämässäni ihan uudelle korkeammalle tasolle.
Sängyt
Kirjoittaminen on varastamista. Varastan aiheen ystäväni blogista. Saimme aikoinaan appivanhempien vanhat runkopatjasängyt. Kaikki muukin kalustus oli muiden hylkäämää lukuunottamatta Lundia-hyllyä, joka on siis edelleen minulla. Käytimme sänkyjä ensin jalkojen kanssa sittemmin huojuvat jalat poistettiin. Lapset pitivät sängyissä hyppimisestä. Patjoista tursottivat jouset. Lopulta ne vastasivat viime joulun myyntivalttia piikkimattoa. Kun vihdoin hankimme uudet sängyt kuului kauppaan entisten poisvienti. Sängyt näyttivät joidenkin puliveivareiden makuualustoilta. Kyllä minua hävetti.
Nyt minulla on ystäviltä saadut 30-luvun nojatuolit, joista jouset törröttävät, herkempipersuksisen on käytettävä tyynyä takapuolen alla. Kisu on viimeistellyt homman ja raapinut tuolien verhoilun sellaisille kivoille säleille.
Nyt minulla on ystäviltä saadut 30-luvun nojatuolit, joista jouset törröttävät, herkempipersuksisen on käytettävä tyynyä takapuolen alla. Kisu on viimeistellyt homman ja raapinut tuolien verhoilun sellaisille kivoille säleille.
maanantai 30. elokuuta 2010
Terapiassa
Terapiassa on hieno sarja. Poikkeaa niin suuresti kaikesta muusta amerikkalaisesta draamasta. Tapahtumat keskittyvät kahteen tilaan: Paulin ja hänen terapeuttinsa vastaanottoihin (puhutaan kai kamarinäytelmästä). Kohtauksia ei leikata paikasta ja ihmisistä toiseen suurella vauhdilla kuten muissa sarjoissa. Sitäpaitsi sarjassa puhutaan ja ollaan hiljaa, ei muuta. Hiljaiset hetket saavat myös suuren merkityksen. Huomaan pohtivani jokaista osaa ja henkilöä jälkikäteen. On ilo verkkaisesti tutustua heihin.
Tyly kohtalo
Ikäänkuin työn aloittaminen loman jälkeen ei olisi muutenkin tahmeaa niin minulle oli ängetty tälle päivälle takapäivystys. Asiaa ymmärtämättömille selitän, että näin arkena se meillä tarkoittaa sitä, että on oltava puhelimen tavoitettavissa ja ruuhkatilanteissa on mentävä ensiapuun auttamaan. Lähdin töistä kohtalaisen huolettomalla mielellä. Pysähtyessäni liikennevaloihin huomasin,että minulle oli soitettu töistä kahdesti. Toinen ensiapupäivystäjä ei ollut tullut. Päivystäjä sanoi,että hänen tehtävänsä ei ollut asiaa hoitaa, mikä on noissa olosuhteissa ymmärrettävää. Poljin kotiin ja aloitin soittorumban (pahin vaihtoehto on joutua itse sinne illaksi töihin). Henkilö, jonka nimi oli päivystyslistassa oli junassa, puhelu katkesi yhtenään. Hän oli vapaalla ja ilmoittanut asiasta. Soitin listan tekijälle, joka onneksi tiesi kenen oikeasti kuului olla töissä. Sain keskuksesta numeron (ensin väärän ja sitten oikean) ja viidennellä soitolla sain hänet kiinni. Nuori naisraukka pyyteli kovasti anteeksi ja lupasi kiirehtä töihin. Jouduin soittamaan n. 15 puhelua eri suuntiin ennenkuin homma järjestyi, mutta ainakin toistaiseksi itse vältyin tylyltä kohtalolta.
Yhdellä kaverillani oli joskus bluesbändi, jonka nimi oli "Tyly kohtalo". Minusta nimi oli parasta siinä pumpussa. En tosin ole mikään musiikkiekspertti.
Yhdellä kaverillani oli joskus bluesbändi, jonka nimi oli "Tyly kohtalo". Minusta nimi oli parasta siinä pumpussa. En tosin ole mikään musiikkiekspertti.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Työ, tuttu termi
Huomenna menen taas töihin. Osaanko mennä oikeaan toimipisteeseen, muistanko salasanat, osaanko enää mitään, mihin jätinkään takkini ja muut tarpeelliset vermeet, heräänkö aamulla, montako sähköpostiviestiä on luettava. Alan taas huomenna laatia listoja siitä mitä on tehtävä. Tänään yritän vielä unohtaa, työntää kauemmaksi. Leikin, ettei sunnuntai ole maanantain aatto.
Elämäntehtävä
Kisu ei syö. Olin huolestunut kun se söi niin paljon, nyt olen huolestunut kun se syö niin vähän. Elämäntehtäväni on olla huolestunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)