Matkailu

Isäni täytti viime kesänä 80 vuotta. Kun tuhkapilvi kulkeutui taivaalle vanhempani olivat Kreetalla. He palasivat kotiin lentäen ensin Tukholmaan, Helsinkiin he seilasivat laivalla. Heille osoitetussa hytissä tupakoitiin, niinpä he torkkuivat yön laivan baarin penkeillä.

Nyt he ovat sitten Egyptissä. Siskoni ovat soittaneet heille. Isäni sairastui matkalla ripuliin ja oli tiputuksessa, pari päivää myöhemmin vanhempani kehuivat jo tehneensä kahden tunnin kävelylenkin ja voin vakuuttaa, että tahti on vaativa nuoremmallekin. Tänään he olivat menossa retkelle autiomaahan. Osa porukasta makaa hotellissa täysissä pukeissa valmiina evakuointiin ja nämä siis suunnittelevat retkeä.

Eräs potilas kertoi kissastaan, jolla on diabetes. Insuliinia on pistettävä kaksi kertaa päivässä. Kas kun ei ole monipistoshoitoa. Pitkävaikutteinen insuliini ja ateriainsuliinit. Hiilihydraattimäärien arviointi voisi olla haastavaa. Ainakin minun kissani toisinaan syö ja toisinaan sitten taas ei.

Ahkera kukka ja laiska nainen

Sama kukka samana päivänä. Voinee hyvällä syyllä sanoa: puhkesi kukkaan. Kukka teki tämän sillä aikaa kun kävin lenkillä.

Syön suklaata ja melkein läksin elokuviin, en sitten viitsinytkään. Elokuva, jota lähestulkoon lähdin katsomaan on nimeltään Winter's Bone.

Talviaurinko

Orkidea kukkii. Talviaurinko pakottaa ulkoilemaan. Töihin paluu kolmen viikon tauon jälkeen hieman ahistaa.

Jotkut tekevät selontekoa hiihtokilometreistään, minä teen samaa sivuista. Yöjuna Lissaboniin on menossa sivulla 365. Lukeminen on ollut yllättävän helppoa,olen kyllä hyppinyt filosofisten höpinöiden yli (lainauksia erään edesmenneen romaanihenkilön papereista ja kirjasta). Saan kai anteeksi, hiitäjätkin aina liioittelevat kilometrejään.

Laiskuuttani kopioin viikonlopun runon netistä: Anja Erämajan teoksesta Laulajan paperit.

ERÄSKIN MIES

Eräskin mies tuli käymään, toi kolme tummanpunaista ruusua. Sitä
lakkiaistenpunaista, ei tässä mitään teinejä olla. Psyykkasin itseni
hymyyn, pyysin peremmälle. Olin siivonnut tietysti, villapaidan jätin
tuolinkarmille ja vähän multaa ikkunalaudalle ettei menisi jäykäksi.
Se kävi vessassa, kuulin kaiken mutta psyykkasin. Keitin kahvit, pistin
kukat maljakkoon. Leikkokukkia sentään. Hella soi, otin piirakan
uunista. Mies tuli vessasta ja sanoi että toivottavasti ne ruusut ei
ihan heti lurpsahda. Lurpsahda.

Käheä rosoinen nainen, ei nöyrä

Lämmitin eilistä ruokaa, jossa oli couscousia, paseerattua tomaattia ja kidney-papuja mikrossa ilman kupua, ei olisi kannattanut.

Kuuntelen Marianne Faihfullia. Nainen on esimerkki siitä, että vuodet naista vain parantavat. Kuuntelen hänen kuusikymppisenä tehtyjä levyjään, nuoruuden musiikki ei kiinnosta. Ilmaisuun on tullut vuosien mittaan sopivaa rosoa.

Olette ehkä huomanneet, että olen lisännyt teksteihini kaikenlaisia sähköpostilähetysikoneita ja profiiliini sähköpostiosoitteen. Olen tullut niin ahneeksi lukijoiden suhteen. Minä onneton huomasin tänään, että on mahdollista seurata, montako katselua blogilla aina tietyssä ajassa on. Laskin, että blogiani katsotaan n. 1250 kertaa viikossa. Tuostapa niin ylpistyin, että olen nyt tilastokoukussa. Kaipa myisin isoäitivainajanikin lukijoiden toivossa. Tässähän kuuluu sanoa: kiitän nöyrästi kaikkia, jotka lukevat. Jännää, että muutamia lukijoita on myös Malesiassa, Venäjällä, USA:ssa ja Britanniassa. Tiedän hyvin, että joillakin blogeilla on tuhansia lukijoita päivässä. Minun blogini lukijat ovat kuitenkin niitä kaikkein fiksuimpia.

Odysseus ja muutakin sanataidetta

Luin eilen Couscous-paketista: Läsnäolo Gluteenia. Tämä tuote voi sisältäa hivenen muna.

Luen edelleen romaania "Yöjuna Lissaboniin" olen edennyt sivulle 234.Minun on vaikea ymmärtää päähenkilön pakkomiellettä ottaa selvää lääkärinä toimineen Pradon elämästä. Pradosta on tehty suorastaan myyttinen hahmo.

Perjantaina Ylen ykköskanavalla parhaaseen katseluaikaan Tuomas Enbuske ottaa selvää kulttuurista. Sarjassa kaksi tavista joutuu tutustumaan johonkin klassiseen tadeteokseen. Eilisessä ohjelmassa mies pistettiin lukemaan "Odysseus" (James Joycen romaani, jota on nimitetty 1900-luvun suurimmaksi mestariteokseksi, lähde Wikipedia kuinkas muuten) ja naishenkilö sai luettavakseen Volter Kilven teoksen "Alastalon salissa" (kirjailijan pääteoksena pidetty romaani vuodelta 1933. Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena).En ole kumpaakaan näistä lukenut, jälkimmäistä olen kirjakaupassa plarannut, sitä on saatavissa pokkarina. Taannoin Hesarissa valittiin merkittävimmäksi suomalaiseksi romaaniksi. Huhun mukaan kirjassa käytetään 40 sivua piipun sytyttämisen kuvaamiseen. Ohjelmassa mies sanoi, että jos Odysseuksen lukeminen tekee jostakusta sivistyneen niin hän ei halua olla sivistynyt. Naisen arvio Volter Kilven teoksesta oli positiivisempi, tosin hän ei saanut sitä vaaditussa ajassa luettua. Olen tavannut henkilön, joka luki "Alastalon salissa"-kirjan ahmien.

Enbusken ohjelman jälkeen tulee vielä Strada ja Voimala. Maksan mielelläni TV-lupamaksua.

Pikkumusta

Pukeuduin eilen kohtalokkaaseen mustaan, jalkaani vedin mustat piikkikorkoiset kengät, joissa oli strassit sivussa (ale n. 40 e). Musta ei sovi kovin hyvin suomalaiseen ihonväriin, näyttää helposti kalpealta. Toisaalta musta hoikentaa. Jouduin valitsemaan lihavan ja kalpean habituksen välillä. Valitsin kalpean.