Ostin pinkit lenkkarit ja ne todellakin huomataan. Kymmenisen täysin vierasta henkilöä on sanonut "Sinulla on hienot kengät". Tutut ovat vaienneet. Ovat varmaan kateellisia. Viimeksi eilen nuori nainen kehui jalkineitani.
Palautin kirjastoon Miki Liukkosen romaanin Vierastila, joka oli minulla kahden viikon VIP-lainassa. Lainasin sen uudestaan samalla kirjastokäynnillä. En sentään vienyt sitä suoraan palautusautomaatilta lainausautomaatille, vaan odotin korrektisti kirjan ilmestymistä hyllyyn. Se suoraan lainaaminen olisi kuin ottaisi uuden heilan heti kun edellinen on astunut ulos elämästä. Ei sen puoleen, että noita heiloja olisi aikoihin ollut.
Vierastilasta mieleeni on jäänyt se, että joku asia tuntuu siltä kuin nuolisi parkkiautomaattia. Voin hyvin kuvitella miltä parkkiautomaatin nuoleminen tuntuisi. Kehujen saaminen on kyllä sen vastakohta, vaikka kehut koskisivat pinkkejä lenkkareita.
Nyt mieleeni tuli, että oliko se parkki- vai pankkiautomaatti. Ehkä se ei ole tässä tapauksessa ratkaisevaa.
Tänä kesänä on välillä näyttänyt siltä, että ihan kohta sataa. Taivaalle on kertynyt lupaavia pilviä ja puiden oksat ovat taipuneet tuulessa luokille. Sitten on tapahtunut outo käänne: Taivas on nielaissut pilvet, mairea aurinko on tullut näkyviin ja tuuli on hävinnyt johonkin, jossa se tapaa viettää luppoaikojaan.
2 kommenttia:
Minä olen lukenut Miki Liukkosta hyvin vähän, tuskin ollenkaan. Eräs nuori ihminen kuitenkin taannoin siteerasi kahvilassa minulle Liukkosen runoa. Siitä jäi mieleeni, että ahdistus vertautui villan nielemiseen. Parkkiautomaatin nuoleminen lienee yhtä ikävää. Mutta ilmeisesti aistimusvoimaisia ahdistuskuvia hänellä, vai?
Pinkeistä lenkkareistasi olen melkein kateellinen. (Miksi aloin heti miettiä, onko jalkasi vielä kovin kipeä? Näen novellin, jossa päähenkilön kipeä jalka on pinkissä lenkkarissa.) Minä himoitsin joskus punaisia tennareita. Sitten löysin Kierrätyskeskuksesta sellaiset. Kerran käytin, minkä jälkeen toinen pohja repsahti irti.
Se on Miki Liukkosen runokokoelmasta Valkoisia runoja ja kuuluu näin:
Ahdistus: istut saunassa. Nielet villaa.
Nilkka on vielä vähän kipeä, mutta eilen kävelin silti melko pitkän matkan.
Lähetä kommentti