sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tallinna



Kävimme Tallinnassa vanhan ystäväni M:n kanssa. Olin varannut hotellin netistä. Huoneessa oli korokkeelle asetettu muhkea parivuode, vaikka olin nimenomaan toivonut "Separate beads". Peittojakin oli vain yksi. Ei olisi ehkä olisi ollut mukavaa tapella yhdestä peitteestä. Huomautimme asiasta respassa ja tilanne korjattiin oitis, saimme kaksi sänkyä ja peittoa. Omani oli korokkeen reunalla, mutta en onneksi pudonnut petistä.


Kävelimme vahingossa Patarein vankilalle, etsimme olkiteatteria, joka sekin löytyi myöhemmin sattumalta. Patarei toimi vankilana 1920- 2002. Se on vaikuttava ja melkein oksettava kokemus. Museosta huolehti vanha rouva, sisäänpääsy oli kaksi euroa ja vankilatiloissa sai vaeltaa kenenkään vartioimatta. Kaikki oli jätetty tilaan, josta tuli vaikutelma, että sieltä oli lähdetty kiireellä. Joissakin selleissä oli veilä sängyt, pieneen tilaan oli tungettu aiemmin jopa 30 vankia. Viimeinen teloitus vankilassa pantiin toimeen 1991. Vankilassa oli selvästi tehty myös erilaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.Nyt tiloissa on kulttuuritapahtumia ja rannassa oli hupaisa ulkoilmakahvila. Porukka istui hiekalla aurinkotuoleissa, meren ja kahvilan välissä oli piikkilanka-aita.

Söimme ihanaa ruokaa hyvin viehättävässä ravintolassa ja yritimme unohtaa näkemämme. Tänään katsoimme venäläistä avantgardista taidetta Kumussa. Olemme niin sivistyneitä.

Suunnittelimme olevamme niin spontaaneja maailmanmatkaajia, että mehän emme laivalippuja takaisin Helsinkiin osta etukäteen. Kahden maissa olimme valmiita kotiinpaluuseen, mutta laivallapa ei ollut paikkoja kuin klo 21. Kun olisimme vihdoin saapuneet kotimaahan, ei tampereelle enää pääsisi junalla. Onneksi ystävällinen taksikuski kiidätti meidät Linda Linen terminaaliin ja bisnes-luokkaan vielä mahtui. Se ei sitäpaitsi maksanut montaa euroa enempää kuin Tallink ja saimme samaan hintaan lasilliset punaviiniä ja kanasalaatit.

Helsingissä emme ehtineet ostaa junalippuja, mutta ei ollut ehtinyt kukaan muukaan. Ilmankos ei enää näkynyt konduktööriä vaan junamyyjä, joka myi kaikille liput. Pari kertaa jouduimme paikkaa vaihtamaan, mutta kotona ollaan taas.

Ei kommentteja: