perjantai 30. syyskuuta 2011

Voi pientä juhlijaa

Saavuin kotiin, pesin hellanpäällisen ja päädyin sohvalle. Illalla on työpaikan juhlat. Juhlimistarpeeni tuli kyllä eilen jo tyydytettyä. Alani kokous on ohi, ihmiset olivat yhtä ärsyttäviä ja mukavia kuin aina ennenkin. Ilalliselle osallistuminen on taitolaji. Ratkaiseva hetki on oikean pöydän valinta. Jos viereen istuu joku tylsimys on ilta pilalla. Yleensä asiaa kannattaa valmistella jo etukäteen sopimalla ainakin joku mukava vierustoveri. Viimeiseen asti on mahdollista, että toiselle puolelle istuu joku, joka puhuu koko illan tutkimustyöstä ja täydestä poliklinikasta. Eilen illalla onnistuin ihan kohtalaisesti.

Yksi kollega osoittautui oivalliseksi pianistiksi, joten laulaa hoilotimme myöhään ja kävimme vielä Storyvillessa tanssimassa. Hotellille palatessa ihan yhtäkkiä eräs mies suuteli minua.Tämä tapahtui hyvin yllättäen. En oikein osannut suhtautua asiaan. Kun seuraavan kerran tapaamme, niin olemmeko nyt jotenkin läheisempiä tuttavia.

Taidamme kisun kanssa valmistautua iltaan ottamalla kauneusunet.

Ei kommentteja: