Pidin päivän tauon kirjoittamisesta ja poistin yhden tekstin. Ei siitä sen enempää, etten pahenna tilannetta.
Minulla on ollut rankka viikko: maanantaina oli kolumnin dead line, torstaihin mennessä piti tehdä esimieskoulutuksen tehtävä sekä projektin loppuraportti ja kun viikkoa sulostutti vielä päivystys, niin uuvuttaahan se. Eiliselle iltapäivälle oli siunaantunut soittoja ja kirjeitä sekä lähetteiden katsomista korkeiksi kasoiksi asti. Näiden paperipinojen takana painoin otsani työpöytään ja sanoin että alan kohta itkeä. Pöydän viileys rauhoitti. Ryhdistäydyin ja nostin pääni pöydästä ja suurta kypsyyttä osoittaen en alkanut parkua vaan tein ne työt, jotka oli pakko samana päivänä tehdä ja siirsin vähemmän kiireiset ensi viikolle. Kotona olin viiideltä.
Välillä jatkuva ajatteleminen on niin kuormittavaa, että tekisi mieli tehdä jotain fyysistä. Siivosin siis pomoni huonetta (olin viime viikon hänen sijaisensa). Mies varmaan ilahtuu maanantaina kun ei löydä tavaroitaan mistään.
Kävimme L:n kanssa syömässä. L:n mielestä lammaspullissa oli liikaa maustepippuria. Hän sanoi asiasta tarjoilijalle, joka tyhmyyttään kysyi miltä ruoka maistui. Tarjoilija väitti, ettei ruoka sisältänyt maustepippuria vaan neilikkaa. L ei oikein uskonut tarjoilijaa. Minä uskon, sillä tamperelaiset eivät osaa valehdella. L onkin Savosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti