Kävin syömässä ikäiseni naispuoleisen kaverin kanssa. Hän oli saanut lahjaksi samanlaisen puhelimen kuin omani, mutta malli oli uudempi. Puhelin oli tilattu netistä. Hän oli miehensä kanssa käyttänyt lähes kokonaisen työpäivän puhelimen toimintakkykyiseksi saattamiseen, silti puhelimella ei päässyt nettiin. Kun ystäväni piti soittaa miehensä hänet hakemaan, hän joutui lainaamaan puhelintani. Minä ostin omani kaupasta, jolloin kaupan nuori mies laittoi vempeleeseen numerot vanhasta kännykästäni. Minusta puhelin on ollut erittäin helppokäyttöinen. Kun kuitenkin vilkaisin hänen kännykkäänsä, en saanut sitä toimimaan.
"Ei tööta" oli tuttavani 90-luvun Virossa oppima tärkeä lause. Yövyimme samoihin aikoihin Tallinnan Olympia-hotellissa. Aamiaisella laitoin paahtimeen leivän, mutta en saanut vimpainta toimimaan. "Ei tööta", tarjoilija sanoi tyynesti. Paahdin ei töötannut seuraavanakaan aamuna, toisaalta ei sitä oltu viety korjattavaksikaan.
En aio oikeastaan valmistella joulua, en osta lahjojakaan. Tunnen itseni yhteiskunnan ulkopuoliseksi hylkiöksi. Paras joululahja olisi jos joku täyttäisi minulle Emean lomakkeen, jolla ilmoitetaan Fimealle lääketutkimuksesta. Tein tänään kaksi tuntia töitä asian hyväksi yhdessä henkilön kanssa, joka työkseen auttoi minua. Kävi nopeasti selväksi, ettei hän ymmärtänyt asiasta yhtään enempää kuin minäkään. Kun olimme jo lomakkeen kohdassa E (jokaisen kirjaimen alla on monta, monta numeroa), kaavake hävisi kuin sateen varalta mukaan otettu sateenvarjo, emmekä enää löytäneet sitä (hän ei tietenkään ollut tallentanut lomaketta). Tekisi mieleni heittää homma sikseen, mutta olen jo tehnyt tutkimuksen eteen niin paljon, ettei ehkä kannata.
Tuttavani työskentelee intialaisessa firmassa. Hänen suomalainen työkaverinsa oli huomannut firman sivuilta saaneensa 20 karmapistettä. Jos karmapisteitä kerää riittävästi, niin takaako se ettei synny seuraavassa elämässä pölytäinä tai riesakuoriaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti