Kävin katsomassa väliaikaisasuntoani. Valokuvissa se näytti hulppealta Kodin Glorian toimittajan stailaamalta studiohuoneistolta, mutta luonnossa se paljastui säälittäväksi nuhjuiseksi kopiksi. Vain televisio oli huomattavasti suurempi kuin omani. Samalla ihmeobjektiivilla kuvataan hotellien uima-altaat ja Airbnb kämpät. Kuvan ylivalottaminen kuulemma tekee asunnosta siistimmän ja valoisamman näköisen.
Töissä toimii konekirjoittajana diplomi-insinööri, joka on tehnyt vuosien uran Nokialla, kunnes joutui pois potkituksi. Hän halusi ammatin, johon kouluttautuminen ei veisi kauaa. Nainen sanoi, että palkka putosi puoleen, mutta stressi hävisi kokonaan. Tuntuu käsittämättömältä, että tällaiseen on varaa. Toisaalta huomattavasti useampi humanisti tekee työtä, johon on ylikoulutettu.
Potilas, jota epäilen diplomi-insinööriksi kertoi tekevänsä tavallisen työpäivän, jonka lisäksi hän osallistuu kotoa käsin iltamyöhään kokouksiin, joita pidetään yhdysvaltalaisten asiakkaiden kanssa. Hän vaikutti hieman stressaantuneelta.
Työelämä on muuttunut: ammatit ovat kummallisia, nimikkeet ovat vieraita ja englanninkielisiä. Uusiin ammatteihin kuuluu tietokoneen ääressä notkumista, kokiksen kittaamista ja Yhdysvaltoihin tai Kiinaan matkustamista. Työtehtävät suoritetaan englannin kielellä ja neljä kertaa vuodessa järjestetään YT-neuvottelut. Elämä on jonkinlaista venäläistä rulettia, varsinkin jos on tullut otettua asuntolainaa ja ostettua omakotitalo väärältä paikkakunnalta.
1 kommentti:
Nuorten tilanne huolestuttaa eniten. Jollet ole lääkäri, juristi tai ekonomi, on turha haaveilla töistä. Ja sitten kaikkien kääkkien (minä mukaanluettina) pitäisi roikkua työelämässä, kun kohtsillään loppuu työntekijät. Ei lopu, eläkkeiden maksajat loppuu. Mutta eikö silti kannattaisi siirtää painopiste sinne nuorisoon, ihan vain yhteiskuntarauhankin vuoksi.
Lähetä kommentti