Istuin kaksi päivää Tallinnassa ikkunattomassa huoneessa kuuntelemassa virolaisittain ja suomalaisittain lausuttua englannin kieltä. Tauolla juoksin hotellin kylkeen istutettuun ostoskeskukseen ja ostin toppatakin.
Olin unohtanut ilmoittautua koulutukseen, joten matkustin Tallinnaan tapahtumaan tulonsa peruneen lääkärin lipulla. Vanhat pariskunnat tanssivat laivan ravintolassa valssia leipiintyneen orkesterin tahdissa jo aamupäivällä.
Hotellihuonekin onneksi järjestyi. Moni kokoukseen osallistunut asui hotellin perhehuoneessa, jonka varusteisiin kuului kerrossänky, kumiankka ja potta.
Nuori sukulaismies opiskelee pianonsoittoa. Hän on päättänyt olevansa vain keskinkertainen pianisti. Kysyin mistä hän niin päättelee: hän kuulemma vain tietää sen.
Saatan olla keskinkertainen lääkäri, mutta se ei jostain syystä kuulosta ollenkaan yhtä epätoivoiselta. Lääkäri voi olla hyvä tai huono monella eri tavalla: joku tietää teoreettisesti kaiken, mutta saattaa olla kyvytön toimimaan ihmisten kanssa. Joku voi olla taitava kirurgi, vaikka ei saa sanaa suustaan. Ihana karismaattinen ihminen saattaa olla toivoton tumpelo, jonka käsissä eivät neulat ja ruiskut pysy vaan lentelevät pitkin lattioita.
Juuri ennen lounasta luennon piti nainen, jonka ääni oli niin tasainen, että sitä voisi soittaa iltaisin univaikeuksista kärsiville. Vaikka hän oli jo ylittänyt aikansa ja puheenjohtaja oli noussut pöydän takaa kärkkymään, jotta nainen tajuaisi lopettaa, hän vaan jatkoi ja polotti huolellisesti kaiken mitä oli power point esitykseensä sisällyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti