Minulla on uusi kampaaja. Hän vakuutti, ettei aio enää hankkia lapsia, kuten edellinen kampaajani teki.
Puhuin kampaajalle vesivahingostani, jolloin hän puolestaan kertoi, että oli aikoinaan valittanut isännöitsijälle kotiinsa aina välillä tunkevasta erittäin pahasta hajusta. Oli kesäaika ja kampaajalleni vakuutettiin, että hajun täytyy tulla jonkun naapurin kuivilleen jääneestä keittiön tai kylppärin viemäristä. Kampaajan asuntoon alkoi pelmahdella lihavia kärpäsiä. Eräänä päivänä naapuriovi ja postiluukku oli teipattu. Arvaatte loput, tuo yksinäinen reppana oli löytynyt kuolleena makuuhuoneestaan.
Väistöasutoni seinän takaa on kuulunut piinallista yskimistä ja köhimistä. Illalla oivalsin, että yskiminen todistaa hänen olevan elossa.
Löysin Tampereelta kivan kirja-ja sarjakuvakaupan. Myyjä oli mukava ja asiantunteva. Hän kertoi, että kauppa ikävä kyllä lopettaa juuri kun löysin sen. Ostin yhden pokkarin (Cormac McCarthy, Veren ääriin). Myyjä kysyi olenko lukenu kyseisen kirjailijan tuotantoa. Kielsin lukeneeni. Mies varoitti kirjan vaativan paljon, mutta palkitsevan sitkeän lukijan, mikä yleensä tarkoittaa, että kirja on puuduttavaa sekavaa tajunnanvirtaa, jonka jälkeen mielellään palkitsee itseään jollain vetävällä rakkausromaanilla tai dekkarilla. Tai jättää kesken jääneen kirjan muutamaksi viikoksi olohuoneen pöydälle todistamaan hienoa makuaan, kunnes siirtää sen vaivihkaa hyllyyn muiden samanlaisten joukkoon.
Illalla Hämeenpuistossa järjestettiin elokuvanäytös: Haute Cuisine- Mestari keittiössä. Idea oli kiva, penkit kovat ja tuli pikkuisen kylmä. Kotiin kävellessä oli pimeää ja katulappujen valot lämpöiset ja pehmeät. Jotenkin suomalaiset katuvalot ovat yleensä jostain syystä jotenkin kovemmat kuin muualla. Väliaikaisasuntoon palatessa tuntui kuin olisi ollut päivän lomamatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti