Kulttuuriravintola Kivessä järjestetään runokaraoketapahtumia. Runokaraoke poikkeaa karaokesta siten, että lausujat esittävät yleensä omia runojaan, kun karaokessa runnellaan jonkun toisen säveltämiä iskelmiä. Runokaraokessa kuulijat ja esiintyjät ovat useammin selvinpäin kuin karaokessa. Yhtäläisyyksiäkin on: molemmissa saa kuulla hienoja esityksiä, mutta välillä menee nuotin vierestä. Kivessä esiintyy myös kuukauden runoilija (joku oikean runokirjan julkaissut henkilö), tällä kertaa illan tähti oli kirjoitusystäväni Raisa Jäntti, joka esiintyi tyylikkäästi.
Olen aina luullut, että runoilijat juovat punaviiniä, mutta he juovatkin teetä.
Siinä istuessa ehti ajatella kaikenlaista. Jos joku on hyvä ja tietää sen, hänelle ollaan kateellisia. Jos lahjakas ihminen ei usko taitoihinsa, häntä pitää kehua ja tuuppia eteenpäin "Olet hyvä!". Piinallisin tapaus on ihminen, joka uskoo olevansa suuri lahjakkuus vaikka todellisuudessa lahjoja ei ole. Hän haluaa lukea tuotoksiaan joka paikassa ja tyrkyttää kaikille itse kustantamiaan kirjoja. Voivat omakustanteet tietysti olla myös hienoa kirjallisuutta ja suuri kustantaja saattaa painaa huonoa tekstiä.
Irina Björklund lauloi eilen Tampere talolla mainion yhtyeensä kanssa. Ensin laulaja oli pukeutunut ruskeanoranssiin iltapukuun, jonka vyötärölle oli kiinnitetty jonkun siivekkään eläimen sulkia, tauon jälkeen hänen yllään oli samanlainen, mutta syvän vihreänturkoosi leninki sulkineen. Nainen osaa tehdä kamalimmista Suomi-iskelmistä tyylikkäitä. Vingutti Björklund hieman sahaakin. En ymmärrä millä sitä soitetaan, näytti kaukaa katsottuna jouselta.
3 kommenttia:
Minä olen käynyt kuuntelemassa Irinan sahansoittoa kokonaisen pitkän konsertin. Menin konserttiin aika epäluuloisena, palasin tyytyväisenä. Homma toimi.
Rokalla sitä sahaakin soitellaan. :)
Piinallisia ihmisiä löytyy myös kuvataiteen puolelta. Myöhäisessä keski-iässä olevat naiset ovat yliedustettuina.
Lähetä kommentti