Obama ei käy Ikeassa

Autottomalle Ikea on eksoottinen kokemus. Kaikki tuntuu siellä niin käsittömättömän edulliselta, että voisihan tuollaisenkin kulhon ostaa vaikkei sitä tarvitsekaan. Myymälään on rakennettu ruotsalaisen sieviä olohuoneita, makuuhuoneita ja keittiöitä. Ostin naulakon, johon ripustin kaikki kaulakoruni, paistinpannun, leikkuulaudan, kylpyhuoneeseen telineen shampoota ja suihkuvaahtoa varten, suihkuverhon, pienen maton, eväsrasian, muistikirjan, joulukuusipiparin, glögiä ja tietenkin lautasliinoja. Reissulla piti tehdä monta päätöstä, monta kulhoa, lakanaa, verhoa, lamppua, hyllyä ja sohvaa jouduin jättämään taakseni.

Luin Hesarista (kun jotain kirjoitetaan Hesarissa, niin silloinhan se on totta), että Barack Obama käyttää joka päivä samanlaista pukua, sillä hän joutuu tekemään niin paljon päätöksiä. Hänen aivonsa kuormittuisiva liikaa, jos hän kaiken päälle joutuisi miettimään, mitä pukea päälleen. Obama ei joudu onneksi käymään Ikeassa. Tai voihan olla, että Michelle pakottaa Barackin lautasliinaostoksille.

A kiinnitti repsottavan listan (se on repsottanut seitsemän vuotta), porasi shampootelineen kylpyhuoneeseen ja naulakon makuuhuoneen seinälle. Illan nautin A:n ja R:n vieraanvaraisuudesta, söin hyvää ruokaa, silittelin Rinkeliä ja Kanelia, istuin nojatuolissa ja lepuutin lainavillasukkiin puettuja jalkojani pariskunnan sohvapöydällä. Tarjouduin välillä laiskasti auttamaan keittiössä, mikä kiellettiin.

Repsottavien asioiden korjaaminen tuo suurta tyydytystä. Olen moneen kertaan käynyt katsomassa kiinnitettyä listaa kuin pelkäisin sen pompahtavan kiusallaan irti lattiasta.

Tänään olen isänmaallinen (vaikka käytän ruotsalaisesta kaupasta ostettuja tuotteita). En laita kahta kynttilää joka ikkunalle, sillä en ole kuudelta kotona. Isäni oli aikoinaan sitä mieltä, että naapurit, jotka eivät kynttilöitä sytyttäneet olivat kommunisteja. Onhan moinen käytös täysin kiistämätön todiste henkilön poliittisesta kannasta.