Vähänkin merkittävämpi blogisti raportoisi Pariisin ilmastokonferenssissa allekirjoitetusta ilmastosopimuksesta (hienoa!), mutta minä kirjoitan haistelusta.
Minulla on outo tapa haistella riisuutuessani jokainen vaatekappale. Ne tuoksahtavat hennosti deodorantille ja bodylotionille. Kun pukeudun, otan hyllystä puhtaan vaatteen, haistan sitä ja puen sen vasta sen jälkeen päälleni. Käyn näin läpi jokaisen vaatekappaleen.
Suorastaan innostuin, kun huomasin oudon tapani. Ei ollut kyse sattumasta, sillä suoritin haistelun myös seuraavana aamuna.
Tavaratalon kosmetiikkaosastolla haistelen hajuvesipulloja ja valitsen tuoksun, jota suihkautan ranteeseeni. En ole koskaan ostanut hajuvettä muualta kuin lentoaseman myymälästä, joten hukkaan menevät testerien makealta haisevat litkut.
Haistelen shampoot, hoitoaineet ja saippuat ennen ostopäätöstä. Jos testeriä ei löydy, avaan vaivihkaa muovipullon korkin ja nuuhkaisen. Jos tuotteessa lukee, ettei se sisällä hajusteita, hylkään sen ankeana valmisteena. Sellaiset tuotteet on onneksi pakattu niin apeisiin väreihin, ettei niihin erehdy. Valkoista ja vähän sinistä (sen minkä tuotteen nimi vaatii).
Jotkut tuoksut tuovat mieleen lapsuuden (Linna-shampoo, lihasoppa, metsämansikka ja savusauna), nuoruuden (Filmstar-maskara, Marlin punaviini, pölyinen jumppasali ja raikkaassa ulkoilmassa salaa poltettu tupakka), ruuhkavuodet (maksalaatikko, makaronilaatikko, ketsuppi, kaurapuuro ja pissavaipat).
En osaa sanoa miltä nyt tuoksuu. Kirjoilta, kahvilta, väsymykseltä ja kissanhiekalta.
9 kommenttia:
Ihanaa kun joku myöntää ostavansa hajusteellista kosmetiikkaa - nykyäänhän on muotia kammoksua kaikkia hajusteita. Minäkään en missään tapauksessa ostaisi esim. tuoksuttomia kasvovoiteita, siinä menisivät rahat ihan hukkaan. Vaatteidenpesuaineeni tuoksuvat hyvältä, ja menen jopa niin pitkälle että käytän pyykätessä (hajusteellista) huuhteluainetta.
On mielenkiintoista, miten haju on jotenkin paljon intiimimpi kuin mikään muu aistittava. Kun lääkäri sanoo, että yskä kuulostaa joltain, ihottuma näyttää joltain tai nivel tuntuu joltain, niin sen ottaa ihan neutraalisti. Mutta kun gynegologi ensimmäiseksi tutkimuspöydällä toteaa, että ihan hyvältä haisee, niin hiukan ällistyy. Vaikka sinänsä ymmärrän hyvin hajuaistin käytön! Ja muistan lapsuudesta, miten sairaanhoitajatätini kertoi monista taudeista, joita hän havaitsi hajusta (esim. diabetes)
Tuoksut ovat mielenkiintoinen asia jo pelkästään sen takia että ihminen muistaa n. 50 000 hajua/tuoksua ja se on paljon se.
Hajuihin tottuu, niinkuin vanhusten vuodeosaston ajoittaiseen löyhkään. Jotkut potilaat haisevat ja jälkeenpäin on pakko tuulettaa. En silti koe sitä erityisen epämiellyttävänä, se vaan kuuluu elämään, ajattelen enemmänkin seuraavaa tulijaa. Potilaat, jotka pahoittelevat "Tulen juuri töistä ja olen hikinen, eivät yleensä haise miltään.
Itselläni on liian voimakas hajuaisti ja usein tuntuu siltä, että siitä on pelkästään vain haittaa. Kaikki epämiellyttävät hajut haistan voimakkaana ja hajuvesiä en pysty haistelemaan juuri ollenkaan, koska tuoksuvat liian voimakkaalle. Aamulla niistin pelkkää verta nenästä, kuuluu talveen ja siinä varmastikin on syy liian voimakkaaseen hajuaistiin. Minusta hajustamattomatkin tuoksut tuoksuvat jollekin.
Haistan jo usean metrin päästä ihmiset jotka pesevät hajustetuilla pesuaineilla vaatteensa, kuten myös jos on jäänyt pesemättä.
Mutta ihanat muistot ja niiden tuoksut ymmärrän kyllä, niitä on paljon! Tuoksu on varmasti enemmän muistoja tuova asia kuin kuva tai ääni.
En tiedä onko se nyt muodikasta kammoksua hajusteita, paremminkin tervettä ja luonnollista lajityypillistä apinaihmisen käyttäytymistä kaiken kemikalisoitumisen keskellä. Itse olen jotakuinkin herkistynyt hajusteille ja kärsin kovasti hajuvesistä ja jopa pyykinpesuaineiden hajusteista, kun useimmat meistä kyllästävät myös vaatteensa tuoksuilla. Positiivista tässä on se, että samaan aikaan hajuaistini on parantunut valtavasti ja pimeässä tunnistan bussipysäkillä tietyt naapurit jo pitkän matkan päästä. Samoin olen alkanut ymmärtää paremmin koiria, sillä ihmiset jättävät kävellessään "hajujälkiä" ,jotka säilyvät uskomattoman kauan ja ovat täysin tunnistettavissa. Jostain syystä useat synteettiset hajut ovat epämielyttäviä (kuten myski) mutta jotkut eivät (vanha moottoriöljy). Eli muistikuvat joistain vanhoista kokemuksesta kai näitä määräävät. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että herkkä ei kaikkiin hajuihin totu. Erityisherkistähän tässä blogissa onkin muistaakseni jo aiemmin herkistelty. Mukavaa olla erityinen!
Kävin vanhassa kotikaupungissani ja kävelin lapsuuden koulumatkallani olleen teurastamon ohi. Se lopetettiin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta väitän edelleen haistavani häivän siitä lemusta, joka teurastamoon niin olennaisesti liittyi.
Ei ikinä arvaa mikä kirjoitus saa lukijat kommentoimaan. En olisi arvannut, että hajut ja tuoksut ovat niin tärkeitä, mutta ovathan ne.
Kouluissa ei saa käyttää hajusteita juuri allergioiden takia. Kuitenkin uskalsin parina viimepäivänä laittaa pikku tipat rakastaamaani parfyymia ranteisiini ja miksiköhän?
Koska poikien farkut haisivat. Mikseivät he pese farkkujaan?!
Onneksi joululoma alkoi.
Lähetä kommentti