Laura Lindstetin Finlandia-palkitussa romaanissa venäläinen Polina juo vodkaa, venäläistä samppanjaa, likööriä tai jotain muuta juomaa mielialasta ja mieliteosta riippuen, istuu nojatuolissaan, lukee kirjoja ja haaveilee miehestä, jonka on tavannut vain kerran. Nainen asuu kissansa kanssa. Liikaa säälittäviä yhtymäkohtia elämääni (ei vodkaa!).
Tämän illan tavoitteena on laskujen maksaminen. Miksi se onkin niin tavattoman vastenmielistä, vaikka tilillä on riittävästi rahaa ja vaikka lasku on joka tapauksessa hoidettava. Nostan joka vuosi vapaaehtoisesti veroprosenttianikin, ettei tarvitsisi maksaa lisäverolaskuja.
Toinen vaativa tehtävä on vaatepinon silittäminen. Silittämättömät vaatekappaleet vyöryvät kohta ulos asunnostani, enkä saa enää teljettyä niitä sisälle. Silitysraudalla kesytettyinä ja pinottuina ne vievät onneksi vain säällisen tilan kodistani.
Yllä osoitus kätevyydestäni, fiksasin lampun kiinni pyörääni. Enää se ei tee holtitonta volttia ohjaustangon ympäri. (Ystäväni V luuli yllä olevaa Star Wars aiheiseksi koristukseksi).
3 kommenttia:
Varmasti pysyy!
Tehtäviä on ihmispololla usein liikaa, ja sitten se on vielä suhteellista. Minä olin ensin eläkkeellä haltioissani vapaa-ajasta, mutta nyt - voi, tuntuu, että tilanne on sama kuin työssä käydessä.
Itäisessä Suomessa avantosaunalla havaitsin venäjänkielisten rouvien (no eivät kaikki, mutta osa) ryypiskelevän lonkerot saunajuomiksi keskellä viikkoa. Kulttuurierohan se. Avantouiminen liittyy itsellä enemmän kuntoilumentaliteettiin kuin viihteeseen. Tip-tap!
Minna
Kai nyt saunajuoman voi kulauttaa minä viikonpäivänä tahansa! Minä tylsimys tosin en kulauta koskaan mitään.
Silitysrauta tässä huushollissa on, mutta en käytä sitä koskaan. Nykyään vaatteet ovat mukavan oikoisia ihan itsekseen.
Lähetä kommentti