Osallistuin eilen FFA:n tapahtumajohtajan ja Grafiikanpaja Himmelblaun toimitusjohtajan Pertti Ketosen ohjaamalle näyttelykierrokselle. Ketosella riitti juttua taiteilijoista ja Finlaysonin historiasta. Hän varoitti, että usein kyse on tarinoista, joten vastuu jäi meille kuulijoille. Tällaiselle savolaiselle se on normitilanne.
Kävimme ensin pajassa, jossa grafiikkaa vedostetaan. Homma vaatii ammattitaitoa, joka parhaimmillaan hankitaan ensin seitsemänä oppilasvuotena ja samanpituisena kisälliaikana, jonka jälkeen vasta tietää, onko tekijästä koko hommaan ollenkaan (en muista kuka näin oli sanonut, mutta oppaamme sen kertoi). Pajan asiakkaana on yli sata taiteilijaa.
Galleria Himmelblaun näyttelytiloihin on kerätty huomattava määrä grafiikkaa eri taiteilijoilta. Kansainvälisiä tähtiä ovat mm. Sean Scully ja Anj Smith ja suomalaisia Hannu Väisänen, Kirsi Neuvonen, Pentti Kaskipuro, Tiina Kivinen, Outi Heiskanen, Esa Riippa, Marika Mäkelä...
Gallerian edelleen laajenevissa tiloissa nuoret siskokset Anniina ja Elina Puras kuvaavat maailmaa, jossa ihmisiä ei enää ole. Anniina maalaa ja Elina tekee äänimaisemia, joita en kierroksella kuullut. Näyttelytilat ovat osa suojelukohdetta, joten näyttelyseiniä on pystytetty erilaisia pönkkiä käyttäen.
Kaarina Kaikkosen pikkutakki-installaatio on ripustettu yleisön pyynnöstä Satakunnankadun ylle jo kolmatta kertaa.
Liikemies Kyösti Kakkosen keramiikkakokeoelmasta esitellään Kyllikki Salmenhaaran töitä. Ketonen kertoi, että dreijaussaven joukossa ollut partaterä viilsi taiteilijan ranteesta jänteet poikki. Kuka vihasi Salmenhaaraa? Kakkosen keramiikkakokoelmaa säilytetään kuulemma varastossa, josta se pääsee aina välillä matkustamaan ympäri maailmaa.
Finlaysonin katolta löytyy Anni Rapinojan ympäristöteos ja Finnlaysonin kirkosta Henrietta Lehtosen videoinstallaatio, asfalttipihat on maalattu Finlaysonin kuoseilla ja seiniltä löytyy Pirkkalaiskirjailijoiden tekstejä.
Kaikenlaista jäi mainitsematta ja katsomatta, mutta käykää itse, sillä näyttely on ilmainen. Kuvat kertovat patologisesta tarpeesta jakaa elämääni.
2 kommenttia:
Nanna Susi-vuosi on jäänyt suosikikseni. Vuosi vuodelta huonompi, silti upeaa, että tällainen on. Ehkä en vaan ymmärrä.
En vaikuttunut tämän vuoden teoksista. Katumaalauksista tykkäsin.
Ymmärsin, että tälle vuodelle oli suuria suunnitelmia, jotka nyt siirtyivät parempaan ajankohtaan.
Lähetä kommentti