Ostin K-kaupasta mansikoita. Nainen, joka niitä myy, poimii marjat isosta laatikosta kätösillään, joihin on vetänyt mustat muovikäsineet, tarkastaa jokaisen marjan, eikä kauho umpimähkään. Hän asettelee mansikat muoviseen kippoon, käy punnitsemassa marjat hedelmävaa'alla, pakkaa pieneen muovipussiin ja huolehtii marjojen säilyvyydestä sanomalla "ota mansikat kotona pussista, pysyvät parempina". Tämä toistuu kaikkien asiakkaiden kohdalla ja joka kerran.
Seikkailimme V:n kanssa Lielahden kirppareilla, tarkastimme Kierrätyskeskuksen, Pelastusarmeijan kirpputorin ja SPR:n Kontin. SPR voitti. Ostin kolme mekkoa, yksi niistä oli hennon vaaleansininen ja mekon kankaaseen oli painettu kukkia. Kotona se alkoi näyttää väsähtäneen väriseltä, joten värjäsin mekon. Jostain kumman syystä kuvittelin kukkasten säilyvän trikookankaassa, pitävän puolensa väriä vastaan, mutta mekosta tuli yksivärinen, tummansininen ja oudon ryhdikäs.
Seikkailimme V:n kanssa Lielahden kirppareilla, tarkastimme Kierrätyskeskuksen, Pelastusarmeijan kirpputorin ja SPR:n Kontin. SPR voitti. Ostin kolme mekkoa, yksi niistä oli hennon vaaleansininen ja mekon kankaaseen oli painettu kukkia. Kotona se alkoi näyttää väsähtäneen väriseltä, joten värjäsin mekon. Jostain kumman syystä kuvittelin kukkasten säilyvän trikookankaassa, pitävän puolensa väriä vastaan, mutta mekosta tuli yksivärinen, tummansininen ja oudon ryhdikäs.
Totesimme V:n kanssa, ettei kirppariostoksista tule samalla tavalla huono omatunto kuin ihan uusien vermeiden hankkimisesta. Rahaakaan ei saa juuri kulumaan. Tuotto menee usein hyvään tarkoitukseen. Tunnet itsesi tiedostavaksi kuluttajaksi ja esittelet leninkejäsi rinta rottingilla.
7 kommenttia:
Taas löytyi jotain yhteistä meistä kahdesta. Minäkään en pidä sanasta postaus.
Toisinaan saattaa itse kullekin tulla samankaltaisena toistuvaa opastusta tekevän henkilön työskentelystä mieleen elokuva Brianin elämä, jossa ystävällinen roomalaissoturi (jota esittää Michael Palin) opastaa ristiinnaulittavia. Hän neuvoo kutakin: "Ulos ovesta, asettukaa jonoon vasemmalle, kullekin yksi risti."
Ahaa, nytkö se on tapahtunut, muutos josta bloggerissa on varoitettu pitkin kevättä? Erehdyin kerran painamaan tuota 'kokeile uutta bloggeria' ja kaduin katkerasti, kunnes pääsin takaisin pinnalle. Postaus on minusta ällöttävä sana, bloggaus kömpelö. Teksti on just hyvä, asiallinen ja konstailematon.
Hätkähdin, kun kollega sanoi etten enää sitten tarvitse uusia vaatteita, kun jään eläkkeelle. Se kuulosti kolkolta, kuin olisin nyt valmis ruumiiksi. No, oli siinä totuuden siemen. Olen kyllä ostellut, mutta vähemmän, ja entistä useammin uffista. Oikeastaan siksi, että siellä on paljon laadukasta ja myös mielenkiintoisempaa kuin vaatekauppojen samanlaisissa telineissä.
En ole huomannut muuta muutosta kuin tuon postaus-termin ilmaantumisen.
Olin kerran Thaimaan kiertomatkalla, johon osallistuivat sisarukset, jotka molemmat olivat heti luopuneet rintaliiveistä kun jäivät eläkkeelle. Moni potilas sanoi, ettei enää tarvitse mitään, ei uusia vaatteita. Minustakin tuntuu, etten tarvitse enää uusia lakanoita, pyyheliinoja tai astioita. Vaatteita kyllä ja uutta sohvaakin havittelen kunhan tuo sohvanraapija lähtee autuaammille raapimismaille.
Brianin elämä on hauska. Tuota en muistanutkaan (muutenkin katsomisesta on jo aikaa ja muistikuvat hataria).
Johtuisiko sanan vaihdos siitä, että "postaukset" sisältävät yhä enenevässä määrin (myös) kuvia?
Ei silti, minustakin "teksti" on paljon ryhdikkäämpi ilmaus. "Postaus" on sellaista löysää ja latteaa puhekieltä; arkinen ilmaus, jonka toivoisi pysyvänkin vain siellä puheen ja yksityisten keskustelujen puolella.
Päivityskin olisi parempi kuin postaus tai entä uusi tarina? Ehkä sillä ei sittenkään ole niin väliä.
Tämän kuun aikana tulee vielä isoja muutoksia. Kävin kokeilemassa, kun huomasin tuollaisen tekstin minkä Leenakin. Kaikki toiminnot näyttäisi olevan jonkinlaisina merkkikuvina, ei tekstinä. En tykkää yhtään. Tulin kipinkapin takaisin enkä kokeile enää, sitten on pakko opetella, kun ei muuta ole.
Olen kirjoittanut muutaman kerran blogeihin kiitokseni vahingossa muotoon "hyvä posatus". Siltähän tuo sana just kuulostaa, posatukselta tai posotukselta. Kaikki muut termit on parempia, kirjoitus, pakina jne.
Kai siitä uudestakin sitten selviää. Luulisin.
Lähetä kommentti