Vietin viikonlopun Luvialla ystäväpariskunnan hoivissa, vieraana oli myös pariskunta, jonka miespuolisen henkilön kanssa joudun (ihan omasta syystäni) toistuvasti tyhjänpäiväiseen jankkaustilanteeseen muun muassa sellaisista kysymyksistä, kuten kannattaako Venäjälle matkustaa, miksi joistakin ihmisryhmistä ei saa käyttää tiettyjä nimityksiä ja edistääkö tekonivel kihtikohtauksen puhkeamista.
Jälkeenpäin tekisi mieli hakata otsaansa matushkanukella. Mies puhuu aivan rauhallisesti ja minä intän naama punaisena. Tästä huolimatta kaikki viihtyivät.
Nukuin teltassa, jonka seinät paukkuivat ja lepattivat puuskaisessa tuulessa ja jonka pelkäsin kohoavan ilmaan kuin lentävä matto.
Meren katsomiseen ei väsy koskaan, sen väri vaihtelee harmaasta vihreään ja sinisestä turkoosiin.Välillä se on rauhallinen kunnes taas näkyy vaahtopäisiä aaltoja. Toisinaan merestä kasvavat tuulimyllyt näkyvät tarkasti ja sitten ne katoavat. Aurinko näyttää nousevan vedestä ja myöhemmin uppoavan siihen. Joutsenet ja sorsat perheineen lipuvat veden pintaa, lokit tekevät yllättäviä kalastusiskuja ja pääskyset pyrähtelevät silmien editse kuin se olisi heille silkkaa hupia.
Pääsin taas nauttimaan luvialaisista lauteista, savukalasta, kesäkeitosta ja grilliherkuista.
Kertaalleen kastuimme perusteellisesti.
Näin miten helposti vajan takana seisova vanha traktori lähtee käyntiin.
2 kommenttia:
Inttämiseen tarvitaan kaksi, et ole yksin sitä aikaansaamassa. Meilläkin on kotona aikamoiset lahjat samaan, kaksi besserwisseriä kun täällä asuu. Aina välillä huomaa kehittyneensä kun ei jatka jotain turhanpäiväistä juttua - turhemmista aiheista kuin mainitsemasi - ja sulkee suunsa. Mutta usein ei.
Näin se varmaan on. Joidenkin kanssa ei koskaan ajaudu moiseen tilanteeseen, mutta jotkut taas saavat jatkuvasti aikaan tilanteen, jossa joutuu väittämään vastaan, eikä sitä tahdo saada loppumaan. Osuvaa vastaväitettä saattaa miettiä vielä seuraavana aamunakin.
Lähetä kommentti