torstai 5. toukokuuta 2022

Vauhti hiipuu

Tapasin tiistaina pari entistä työkaveriani ja kävimme Paapan kapakassa. Läheiseen pöytään istui miesporukka, jolla oli vauhti päällä. 

He eivät olleet mitenkään epämiellyttäviä tai liian tunkeilevia. Yksi miehistä toi meille korkeat juomalasit, joissa oli punertavaa nestettä, jääpaloja ja juomien keskellä tökötti pilli. Jonkinlaiset aikuisten pillimehut. Kukaan ei kysynyt halusimmeko juotavaa tai mitä noin yleensä halusimme. Joimme kun kerran ilmaiseksi saimme. 

Joukon puhelias mies kertoi, että he olivat tulleet Lapista asti Tampereelle. Heillä oli ollut hotellihuoneet varattuina, mutta porukkaa ei huolittu majoitustilaan humalatilan vuoksi. Niinpä he joutuivat ottamaan sviitin toisesta hotellista. Sviitti maksoi yli neljäsataa euroa. 

Puhelias mies muisti pariinkin kertaan tiedottaa, että hän seurustelee. Mies kysyi työkaveriltani, mitä tämä tekee. H katsoi miestä kainosti ja sanoi opiskelevansa teologiaa, joka tuntui minustakin aika epäuskottavalta. Työkaveri "opiskeli teologiaa" jo viisitoista vuotta sitten.

Lakon vuoksi tällä viikolla ei ole vesijumppaa, eikä kuntosaliryhmää, joten niska on jumissa ja sitä vihloo. Eipä sitten muuta.


5 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Hauska tilannekuvaus, kuin pieni novelli.

Anonyymi kirjoitti...

Näistä sinun kirjoituksistasi löytyy joka kerta kulminaatiopiste. Miten osaatkin asetella sanasi niin, että suupielet kääntyvät ylöspäin. Minä tykkään.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos! Näissä ei ole mitään sen kummemmin mietitty.

Anonyymi kirjoitti...

Ikuinen opiskelija opiskelee tietysti vielä eläkeiässäkin! Ainakin itse aion kyllä vakaasti valmistua ennen kuin päädyn palvelutaloon (tai miksei sielläkin voisi jatkaa, jos vaan tietoliikenneyhteydet pelaavat ja tuolijumpasta tms. aktiviteetista saa vapautuksen etätenttien ajaksi).

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Eikös nykyään suositellakin koko elämän ajan kestävää uuden opettelua.