Äitini kuoli sunnuntaina. Kuolemaan liittyy monenlaista järjestettävää: hautapaikka, hautakivi, kukat, siunaustilaisuus, musiikki, virret, ruoka, kuolinilmoitus. Ihmiset, joille ilmoitetaan kuolemasta. Virkatodistus. Hoivakotiin vietyjen tavaroiden pois kuljettaminen.
Monista asioista huolehtii hautaustoimisto. Istun Metso-kirjaston kahvilassa ja Google mapsin mukaan tästä kivenheiton päässä toimii kolme hautaustoimistoa. Olen lukenut jostain, että kyseinen liiketoimi kulkee usein suvuittain.
Siskoni asuu samalla paikkakunnalla kuin vanhempani ja vastaa kaikesta. Kiitokset siitä hänelle. Me muut pääsemme taas kuin koira veräjästä. Äitini muuten käyttäisi tässä tuota kuin koira veräjästä -ilmaisua.
Kun olin lapsi, ystäväni äidinäiti kuoli ja ystäväni äiti käytti suruhattua. Hatusta roikkui musta huntu, joka peitti kasvot. Hän kulki hatussa kaupungillakin. Suruhuntuja myydään näköjään edelleen ja sellaista on kuulemma lähiomaisen sopivaa käyttää. On myös sallittua piiloutua mustien aurinkolasien taakse.
Aikoinaan ollessani töissä terveyskeskuksessa, tulivat vainajan omaiset pyytämään hautajaisia varten diatsepamia, ettei itkettäisi. Jos hautajaisissa ei saa itkeä, niin missä sitten?
Heräsin kolmelta yöllä ja aloin miettiä, miten suositun hautajaisvirren Maa on niin kaunis sanat menevät. Maailman kautta/ kuljemme laulain on oikeastaan hienosti sanottu, sillä mehän vain käväisemme täällä. Kiitävi aika/ vierähtävät vuodet/ miespolvet vaipuvat unholaan pitää myös paikkansa. Kun olin miettinyt sanat läpi, sain taas nukahdettua.
Kävin aamulla vesijumpassa ja jostain syystä minun teki mieleni sanoa "Äitini kuoli sunnuntaina". En kuitenkaan sanonut.
2 kommenttia:
Meillä on menossa perunkirjoitus. Virkatodistusten hommaaminen pankeille, että saadaan äidin tileihin käyttöoikeus, on saanut farssimaisia piirteitä. Onneksi vanhin poikani hoitaa asiaa, kun siirsin perinnön suoraan lapsilleni. Lupasi tulikivenkatkuisen somepäivityksen pankkien nimet (eri pankeilla ei ole yhteneväisiä käytäntöjä) mainiten. Vaadittiin mm sukuselvitys sekä minun entisestä (poikieni isä) että nykyisestä miehestäni 15 ikävuodesta alkaen. Huoh. Onneksi poikien isä oli sentään muuttanut Ambomaalta Suomeen ennen 15 ikävuotta…
Minä pääsen tosiaan helpolla, sillä siskoni hoitaa paljon asioita. Meilläkin on tulossa perunkirjoitus. Isä ja äiti olivat tehneet keskenään testamentin, jota ei toistaiseksi ole löytynyt mistään...
Lähetä kommentti