torstai 27. lokakuuta 2022

Hautajaiset

Jätin aamun vesijumpan väliin, joka oli tietysti tavatonta. Kadun jo. Minua väsytti niin, etten jaksanut pakottaa itseäni uimahalliin.

Ystäväni lainaa meille autoaan hautajaismatkaa varten. Hautajaisiin kuuluu siirtymisiä ja jotenkin voimavarat eivät nyt riitä junassa istumiseen, junan vaihtamiseen Pasilassa ja  lähdön  odottamiseen. Kävimme eilen toisen poikani kanssa tutustumassa auton ihmeellisyyksiin. Luottavainen auton omistaja ja poikani kävivät pienellä koeajelulla ja minä jäin pihalle odottamaan. He viipyivät mielestäni kauan. Kun he vihdoin palasivat, sanoin epäilleeni heidän ajaneen kolarin. M oli sanonut pojalleni, ettei ehkä kannata viipyä kauempaa, sillä Heidi luulee, että olemme kolaroineet. Näin optimistinen ihminen olen.

Instassa seuraamani nainen luettelee päivän hyviä tapahtumia ja ajattelin kokeilla samaa. Se ehkä kiinnittää mielen kaikkeen positiiviseen. Eilisen positiivisiin kuului auton lainaksi saaminen, joka on tosi iso asia ja olen siitä kiitollinen. Kävin myös kampaajalla, joka on aina virkistävää. Sain luettua lukupiirikirjan (Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš, Neuvostoihmisen loppu, 697 s.) Nyt kaipaan jotain pientä, tiivistä ja kepeää.

Tiistaina treenasin kuntosaliryhmässä (kivaa), käväisin vielä päälle uimahallissa (liikaa?), tapasin R:n ja sain häneltä tuliaiseksi pikkuruisen kauniin lautasen. Lautanen oli vähän tulitikkulaatikkoa suurempi. H ehdotti, että sen päälle voisi illalla riisua korvakorunsa. Kuvasin lautasen ja korvakorut, lautasen ja suklaakonvehdin (ostin ihan siihen tarkoitukseen konvehtirasian) sekä lautasen, jolla makasi pekaanipähkinä. Julkaisin kaiken tämän Insta storyissä. Nyt huomasin, että unohdin kuvata lautasen ja D-vitamiinitabletin, ehkä teen sen vielä. Olen lapsellinen. Tiistai-iltana tapasin pirkanmaalaisia kirjailijoita.

Tein kuolinilmoitusta ja koska en ollut juurikaan nukkunut edellisenä yönä, kaikki muutosehdotukset ärsyttivät minua. 

Maanantaina kävin jumpassa ja juttelin S:n kanssa puhelimessa. S:n miehen yhdeksänkymppisen entisen anopin hautajaisiin osallistui sata surijaa. Ei kannata olla liian pidetty ihminen.

2 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Lapsellisuus on aliarvostettu piirre. Minä olen kans lapsellinen. Tykkään olla sitä, koska lapsena jouduin olemaan liian varhain aikuinen (näin selitän sitä itselleni).

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Luovuuteen tarvitaan lapsellisuutta.