maanantai 15. toukokuuta 2023

Kirjailijan ajokortti

Perjantaina ja lauantaina järjestettiin Helsingissä Bio Rexissä Helsinki lit-kirjallisuustapahtuma. Liput myytiin loppuun jo maaliskuussa, josta voisi mahdollisesti päätellä, ettei kirjallisuudella menekään ihan niin huonosti kuin väitetään. Paikalle oli saatu kansainvälisiä supertähtiä kuten Nobel-kirjailija Annie Ernaux. Haastattelut ovat edelleen kuultavissa Hesarin sivuilla. Jos yleisöstä voisi jotain päätellä niin kirjallisuus kuuluu lähinnä naisille. 

Konsepti, jossa kirjailijat haastattelevat kirjailijoita on erinomainen (samaa sovelletaan tamperelaisessa kirjallisuustapahtumassa Roosalupissa). Suurin osa haastatteluista tehtiin englannin kielellä, yksi ruotsiksi ja pari ranskaksi. Ranskankielisten haastattelujen intensiteetti kärsi puheen tulkkaamisesta, vaikka se tehtiinkin taitavasti. Olen niin sivistymätön, etten osaa ranskaa, joten voin syyttää vain itseäni.

Suurimman vaikutuksen minuun teki nuori ranskalainen Édouard Louis, jota haastatteli Pajtim Statovci (haastattelu tehtiin englanniksi). Louis on kirjoittanut omasta elämästään ja läheisistään. Uusimman suomennetun romaanin nimi on Muutos: metodi

Kirjailija tulee kodista, jossa ei harrastettu kirjallisuutta, oli köyhää ja vanhemmat häpesivät häntä. Louis on homoseksuaali. Koulussa hänen päälleen syljettiin, häntä haukuttiin, lyötiin ja kiusattiin kaikin tavoin. Hän halusi vain, että häntä rakastettaisiin. 

Louis kertoi, että tuon toiveen vuoksi hän osallistui kaikkiin mahdollisiin koulun kerhoihin kalligrafiakerhoa myöten. Teatterikerho oli kirjailijalle merkittävä. Näytellessään hän koki yleisön rakastavan itseään. Teatterin avulla hän lopulta pääsi opiskelemaan ja koki luokkanousun. 

Kirjailija kirjoitaa omasta elämästään, mutta se ei ole tärkeintä. Louis kertoi, että kirjansa ovat ensi sijassa poliittisia.

Minäkin kirjoitan, että joku tykkäisi minusta (epäilen sen olevan monenkin kirjailijan motiivi, vaikka siitä ei puhuta). Louis kokee, että mikään ei lopulta riitä, eivät tutkinnot eivätkä menestys kirjailijana. Hän pelkää jatkuvasti putoavansa takaisin entiseen kurjuuteen. 

Pajtim Statovci mainitsi, etteivät akateemiset tutkinnot tai loistava kirjallinen ura ole tehneet hänen äitiinsä läheskään samanlaista vaikutusta kuin kirjailijan hiljattain käymä autokoulu ja ajokortti. 

Kävin lauantai-iltana vielä Kirjailijaliiton "keväjuhlissa". Oli tungosta, kuuma, nälkä ja jano ja pelkäsin pyörtyväni, sillä kirjailijat pitävät pitkiä puheita. Toki ne olivat kiinnostavia, mutta eivät niin kiinnostavia, että olisin unohtanut fyysisen epämukavuuden. Kirjailijat olivat tosi ystävällisiä, esittäydyttiin, saatiin lopulta ruokaa ja juomaa. Näin kyllä muiden ilmeistä, ettei heillä ollut aavistustakaan kuka olin ja mitä olin kirjoittanut. Siitä huolimatta koin, että minut hyväksyttiin joukon jatkoksi.


 

4 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Tarkoitatko että kutsu juhlille oli se kirjailijan ajolupa, joka oikeutti kunkin läsnäolijan saamaan osakseen kohteliasta käytöstä?

AuvoT kirjoitti...

Joo, Eduard Louisin esikoisteos on jotain mikä romuttaa stereotypiat ranskalaisista. Suosittelen.

Jos ei kirjailijat tiedä kuka blogisti H on, en ihmettele. En minäkään tietäisi vaikka hänet näkisin, kuka tämä on ja mitä kirjoittanut. Virtuaalimaailman ihmiset on jotenkin eri juttu kuin oikean maailman. Monasti virtuaalit ei halua yhdistyä johonkin todellisuuden henkilöön. En ole vielä päässyt aivan perille tämän ominaisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista, mutta kerron sitten kun pääsen. Eikös tuosta jutusta saisi aineksia jännityskirjaan, tai scifiin. Olihan uudessa blade runnerissakin vähän sellainen juttu.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen lukenut kaikki kirjailijan suomennetut romaanit lukuunottamatta tätä uusinta ja pitänyt niistä, vaikka rankkojahan ne ovat olleet, ehkä lukuunottamatta kirjailijan äidistä kertova kirja.

Ymmärrän hyvin, että harva on lukenut kirjojani, sillä onhan maailmassa niin paljon luettavaa, kaiken lisäksi paljon parempaa kuin minun tuotokseni.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minäkin olen lukenut kaiken Louisilta ja tämä viimeisin on varauksessa. Sekin on virkistävää Louisin kirjoissa, että ne eivät ole mammutteja ja silti niissä on paljon asiaa. Poliittisia, kyllä!
Helsinki Lit on vielä kuuntelematta. Olisin lähtenyt paikan päälle, mutta meni päällekkäin muiden asioiden kanssa.

Ernauxin Äidistä/Isästä on selvä esikuva Louisin vanhemmmista kirjoittamilleen kirjoille, sama köyhyyden teema eri vuosikymmeninä - kiinnostavaa!