Kävin eilen Hesassa (pitää kuulemma sanoa stadissa, mutta minä käyn sitkeästi Hesassa). Sain loppuun asti jännittää, kulkevatko junat. Kyllä kulkivat. Paluumatkalla 20.24 Pendolino oli vaihtunut IC-junaksi, joka saapui lopulta Tampereelle vartin verran myöhässä.
Suomen valokuvataiteen museon K1 Kämp galleriassa oli esillä Pentti Sammallahden (s.1950) valokuvia otsikolla Me kaksi (sopi hyvin ystävänpäivään). N sanoi, että sammal on toisin päin lammas. Jotain sopivan ystävällistä ja pehmeää (ei suinkaan laimeaa) on kuvissakin.
Luettuani näyttelyn esittelytekstit, huomasin, että taiteilija rajaa kuviinsa melkein aina kaksi ihmistä, eläintä tai eläimen ja ihmisen. Kuvat ovat usein lempeän humoristisia, mutta eivät koskaan teennäisiä. Sammallahti tekee perinteisiä mustavalkokuvia, filmille tallennettuja ja pimiössä työstettyjä. Näyttely olisi hieno treffipaikka, sinne voisi sopia tapaamisen vaikka ystävän kanssa.
Tm-galleria tarjosi melkeinpä edellä mainitun valokuvanäyttelyn vastakohdan. Taiteilijan (Minjee Hwang Kim) surullisia omakuvia, jotka hän on piirtänyt peiliä käyttäen. Kuvista löytyy monesti jotain vähän vinksahtanutta, jotain, joka jää vaivaamaan. Taiteilija tuijottaa palamatonta tulitikkua ja silmistä heijastuu tuli. Silmissä on muutenkin aina jotain kummallista.
Seuraavaksi menin ison kustantamon tilaisuuteen, ensin tuntia liian aikaisin. Tunnen itseni niissä piireissä lapseksi, jota ei huolita mukaan kaikkiin leikkeihin.
5 kommenttia:
Sammallahden työt on hienoja tilannekuvia, osa kohdalle sattuneita, osa suunniteltuja, mutta silti erittäin aitoja. Kävin tässä näyttelyssä jokin aika sitten.
Joitakin vuosia sitten Fotografiskassa Tukholmassa oli esillä hänen kuviaan. Halusin nähdä ne uudestaan. Katselin niitä myynnissä olevia kuviakin ja näyttelykirjaa, mutta en raaskinut ostaa.
Monet Sammallahden hienoista kuvista on otettu Venäjän Karjalassa, jossa aika kuvissa pysähtynyt ja koiria riittää. Joitakin vuosia sitten kävin näyttelyssä Kaapelitehtaan museossa. - Olen mielessäni päätellyt, että jätän Stadi-nimen stadilaisille, itse käytän Hesaa. Siinä on mukana myös se protesti, että muka se olisi ainoa kaupunki eli stadi tässä maassa. On isoja ja pieniä kaupunkeja ja sitten on Suomen vanhin kaupunki.
Tuntuu, että valokuvaaja on omimmillaan vähän rähjäisessä ympäristössä.
"Stadi pohjautuu ruotsin kielen ’kaupunkia’ merkitsevään sanaan stad. Vanhastaan Stadi on tarkoittanut sekä kaupunkia yleensä että Helsinkiä ja erityisesti Helsingin keskikaupunkia. Helsinkiä tarkoittava Stadi on vahvistunut slangissa 1900-luvun puolivälistä lähtien samalla, kun Hesa on leimautunut yhä selvemmin ulkopaikkakuntalaisten ja muualta Helsinkiin muuttaneiden käyttämäksi. Stadi on sitä vastoin mielletty syntyperäisten helsinkiläisten käyttämäksi."
(Kotimaisten kielten tutkimuskeskus)
- Mitenkäs sitten se Tampere/Manse?
Lähetä kommentti