Kävin torstaina Salossa. En tavannut Salon suurta poikaa Sauli Niinistöä, joka vieraili paikkakunnalla samaan aikaan. Väitettiin, että Niinistö liikuttui entisessä kotikaupungissaan kyyneliin, mutta epäilen kyynelehtimisen liittyneen kyynelnesteen ominaisuuksiin ja viimaan, joka kaupungissa puhalsi. Kyyneliä pidettiin söpöinä, olivathan ne presidentin kyyneleitä ja niitä pidettiin osoituksena siitä, että presidentilläkin on tunteet.
Minulle Salo on vain harmaa kaupunki, jonne on vaikea matkustaa Tampereelta ja jossa asuu nykyään sukulaisia, silti simäni valuivat kyynelnestettä. Kyynelehtiminen liittyi kyynelnesteen koostumuksen huonontumiseen ja erikoista kyllä kuiviin silmiin. Kyynelten laatukin voi huonontua.
Salon taidemuseossa oli esillä kiinalaisen valokuvaajan ja arkkitehdin Cheng Jiagangin töitä. Lavastetuissa kookkaissa valokuvissa naispuoliset näyttelijäopiskelijat poseerasivat terästehtaassa, kaivoksessa ja ihmisten muokkaaman luonnon keskellä kuin sievät nuket. Isäni eteni näyttelyssä kuvalta toiselle sellaista vauhtia, etten tahtonut pysyä perässä. Epäilen, että hän tuli näyttelyyn ihan vaan minun takiani.
Vaihdoimme isän huonekasveihin mullat ja suuremmat ruukut. Miksi moni tylsä työ muuttuu vieraassa ympäristössä siedettäväksi? Omat kasvini joutuvat kitumaan ilman tuoretta multaa ja lisäelintilaa. Ruukut puristavat kivuliaasti juuria ties monettako vuotta. Lapsillekin ostetaan uudet kengät. Ehkä joku naapuri voisi huoltaa kasvini, minä voisin vaihtaa naapurin kukkamullat.
4 kommenttia:
Minä olen käynyt Salossa vuonna 2019, aikana ennen koronaa ja tirautin parit kyyneleet.
En Salon takia, vaan siksi, että oli takana kiva viikko ja seuraavaan olisi vuosi ja reissukavereita olisi ikävä ehkä noin tunnin verran auton starttaamisesta.
Sitten tuli korona ja tulin "irtisanotuksi", kun ei mulle ollut enää mitään virkaa. Olisin kyllä älynnyt lopettaa itsekin; just se viikko maalla kotona olemiseen on paras, ei reissussa.
Ei Salossa mitään vikaa ole, mutta sori vaan, ei se itkun arvoinen ole.
Asun Salossa, en ollut torilla, koska tiesin, kuinka täpötäyteen se tulisi.
En ole syntyisin täältä, mutta olen pultannut itseni tähän saviseen maaperään niin, etten enää irtoa.
Täällä on rapistunutta ja harmaata, on rumaa ja kaunistakin, kaikkialla on samoin.
Uutisoitiin presidentin purskahtaneen itkuun liikutuksesta. Hän liikuttui, muttei sentään enempää, kuin kyyneleen tai parin verran. Uskoisin kombinaatioon liikutus-kevättalvinen sää.
Tulkaa kesällä Saloon, mennään torikahville!
Helsingin Sanomain digitaalisessa versiossa on lyhyt videonpätkä, jossa toimittajat haastattelevat väistyvää presidenttiä. Otoksessa vanha harmaapäinen mies kertoo ajatuksistaan alahuuli väpättäen ja ääni väristen. Aluksi mies pyyhkii silmiään, mutta antaa sitten kyyneleen valua.
Muita paikalla olleita ei tuuli näytä haittaavan.
Salo ja itkut käsitelty. Käyn kaupungissa säännöllisesti, mutta päiväseltään, joka on aika raskasta. Salon torilla olen käynyt munkkikahveilla, taidemuseossa ja kirpparilla.
Lähetä kommentti