Klo 4.00 Kylkeä kutittaa, hän raapii ihoaan, vaikka ei pitäisi. Lonkkaa juilii kunnes oikea asento löytyy. Kissa repii tapettia ja naukuu.
Klo 5.00 Pissattaa. Vessan valo häikäisee. Hän säikähtää peili-itseään, sydän alkaa lyödä epäsäännöllisesti. Silmätipat ovat keittiössä, hän lyö isovarpaansa keittiön kynnykseen, sydän rauhoittuu. Kissa kerjää silityksiä ja ruokaa. Hän palaa makuuhuoneeseen ja sulkee oven. Kissa raapii ovea.
Klo 6.00 Hän näkee unta kansakoulunopettajastaan. Eivät ole unetkaan kuin ennen. Hän nousee istumaan ja ryyppää vettä lasista, jonka on illalla asetellut yöpöydälleen.
Klo 7.00 Kissa naukuu. Tuuli kurittaa peltikattoa.
Klo 8.00 Hän näkee unta anopistaan, jonka tapasi viimeksi maaliskuussa 1985, jolloin tuli riitaa perunoiden keittämisestä. Anoppia ei enää ole. Kissa naukuu.
Klo 9.00 Vesi valuu suodattimeen. Kahvipaketissa lukee Juhla Mokka. Kahvi tuoksuu. Kissa naukuu. Hän antaa kissalle ruokaa, pakkauksessa lukee Genuss in sauce/ Regal de sauces, eikä hän ymmärrä mitä se tarkoittaa, kissa vielä vähemmän. Sauce on kastike. Kissa levittelee lihan ja kastikkeen ruokakipponsa ulkopuolelle ja napsii sattumat lattialta. Hän syö makkaravoileivän ja juo kaksi kuppia kahvia.
Klo 10.00 Hän istuu vakiopaikalleen ikkunan ääreen. Katti hyppää syliin, hän heittää sen takaisin lattialle.
Klo 12.00 Harmaa Hiace ajaa tietä pitkin ja hän miettii ovatko Virkkuset ostaneet pakun. Mihin ne semmoista tarvitsevat, vanhat ihmiset.
2 kommenttia:
Minä todella pidin tästä!
Ihmisen elämä on sitä mitä se on ja kun asia kerrotaan ytimekkäästi, niin ei siinä muuta tarvita. Tuli mieleen omat aamut ja tämä oli jotain mikä sai mut helkkarin hyvälle tuulelle!
Mikä voikaan olla parempaa kuin saada joku hyvälle tuulelle.
Lähetä kommentti