Istun taas lähikahvilassani, tällä kertaa terassilla ei näy yhtään koiraa. Näen kaksi pariskuntaa, kaksi yksinäistä (tai mistä minä tiedän, ovatko he yksinäisiä) miestä ja pulun. Ilma on viileä, mutta aurinkoinen.
Kävimme eilen kauniissa puistossa ja kahdessa upeassa kaupunkipalatsissa. Kaiken löytämiseen menee aikaa, sillä täällä ei harrasteta ruutukaavoja. Kadut kulkevat miten lystäävät.
Ruoan suhteen toiveemme poikkeavat toisistaan, joten ruokapaikan löytäminen on haastavaa. Illalla ravintolat alkavat täyttyä ruokailijoista vasta kahdeksan maissa. Paikallinen suosikki on sipulifocaccia, jota saa ostaa kapeilta kaduilta pienistä ”kioskeista”. Turisteja on ainakin tähän aikaan vuodesta vähän.
Matkaseuralaiseni aikovat palata Suomeen lentäen, minä aion sitkeästi matkustaa junalla. He lähtevät viikon kuluttua kuten oli sovittukin. Minä viivyn kauemmin. Huomenna vaihdamme kohdetta.
Tämä puhelimelle naputtelu on hankalaa, joten päätän raporttini tähän.
3 kommenttia:
Kiitos raporteista! Niitä on hauska lukea. Tulee oma reissuaika mieleen. Siitä on vain se 43 vuotta. Hyvin kuitenkin muistaa kaikki kommellukset. 🤩
Siis edellisen kirjoitti Marita. 😅
Kyllä lyhyitäkin raportteja on kiva lukea. Uusia odotellen. /Piri
Lähetä kommentti