Kun tein väitöskirjaa, matkustin välillä toiseen kaupunkiin tapaamaan statistikkoa. Eräällä minullekin tutulla miehellä oli tapana soittaa päivittäin tilastonerolle tarkistussoitto, jolla kuulemma varmistettiin, että molemmat olivat elossa. Soittaja kuoli vuosia sitten. Siinä eivät tarkistussoitot auttaneet.
Olemme kuitenkin sopineet M:n kanssa, että lähetämme päivittäisen tarkistusviestin. Tämä on pilotti, joka jatkuu ellemme kyllästy. Lähetin aamulla ensimmäisen elossaoloilmoituksen.
Istun Helsingin junassa. Junasta puuttuu vaunu, ja puute aiheuttaa erilaista sähläämistä. Minun vaununi on kyllä paikoillaan. Olen menossa tapaamaan ystävääni, jolla on pääkaupungissa kakkosasunto, pieni yksiö Kalliossa.
Näin eilen italialaisen elokuvan Timantit, joka kertoo kahden siskoksen omistamasta ompelimosta, joka tekee mm. elokuva- ja teatteripuvustuksia. Elokuvan on ohjannut turkkilainen ohjaaja nimeltään Ferzan Özpetek. Tarina sijoittuu 70-luvulle. Elokuvateatteri oli täynnä katsojia.
Elokuvassa on paljon naisrooleja, miehet toimivat lähinnä tarinan koristeina. Yleensä se on naisten tehtävä. On siinä rakkaustarinakin, joka tuntuu aika turhalta. Muutamia epäuskottavia tapahtumia. Tärkeintä oli naisten yhteishenki, he auttavat toisiaan.
Elokuvassa on kuulemma monta italialaisista sarjoista tuttuja näyttelijöitä.
Timantit on ehdottomasti viihdyttävää katsottavaa. Huomasin kaipaavani Italiaa. Puhutaan paljon ja syödään hyvää ruokaa. Pukeudutaan huolellisesti. Kaikki on kaunista, surkeakin.
Elokuvaa katsoessani huomasin pitäväni vanhoista italoiskelmistä.
4 kommenttia:
Italialaiset osaavat estetiikan, johtuneeko maan kauneudesta, vanhasta historiasta, Välimerestä... Italoiskelmät ovat todella ihania, moni suomalainen vanha iskelmäkin on käännöskappale. Joskus toivoisi, että niitä käytettäisiin enemmän nykyäänkin, kun uudet kipaleet kuulostavat usein niin monotonisilta renkutuksilta. Liittynee vain omaan vanhenemiseen tämä käsitys. - On muuten hieman vaarallista lukea liian monta kirjaa Italian mafiasta. Koko maan kuva happanee, on se niin juurtunut osa Italiaa.
Mafia toimii edelleen, olen ymmärtänyt että varsinkin eteläisessä osassa Italiaa.
Tarkistusviesti on ihan hyvä idea. Olisi myös hyvä sopia, mitä tehdään siinä vaiheessa, jos viestiin ei saavukaan kuittausta.
Isäni löytyi kuolleena kotoaan. Vaikka hänestä ei ollut muutamaan päivään kuultukaan, jostain syystä kaikki, minä mukaan lukien, olivat vain ajatelleet, että siellä se ukkeli nyt haluaa varmaan rauhassa miettiä omiaan... Ainoaksi tervejärkiseksi toimen ihmiseksi osoittautui lopulta jo dementiakotiin joutunut naisystävä, joka oli tottunut siihen, että isä soittaa hänelle joka ilta kellontarkasti.
Nyt meitä kalvaa syyllisyys ja hävettää. Laiha lohtu on, että patologin mukaan kuolema oli tullut nopeasti. Mietin, kuinka pitkään dementoitunut naisystävä jaksaa muistaa kumppaninsa kuolleen vai hätääntyykö hän ilta illan jälkeen yhä uudelleen. Se on kauhea ajatus.
Toimenpiteet on sovittu. Jos on kuollut, niin siinä ei enää ole kiire, mutta jos on vaikka aivohalvaus, niin on ikävä maata lattialla pitkään.
Lähetä kommentti