keskiviikko 29. lokakuuta 2025

Valoa ja pimeyttä


Ikkunasta näkyvässä surullisessa lehmuksessa sinnittelevät enää ne kaikkein sitkeimmät lehdet. Kohta nekin putoavat. Olen kaivanut kirkasvalolampun esille ja se säteilee tuikeaa valoaan. Ei tunnu virkistävän. Revin laastarin vasemman käden nimettömästä ja sormi aristaa kirjoittaessa. 

Kävin tässä väillä teippaamassa sormen pään ja se helpottaa hieman.  Eikö joissain rikosjutuissa höylätä roiston sormenpäiden iho, ettei rikollisen sormenjälkiä tunnistettaisi?  Ainakin tomaattiveitsellä tehtynä se on todella epämiellyttävä toimenpide. 

Olen ihmetellyt äärikristillisten piirien järkähtämätöntä Israel-rakkautta. Luin Terhi Törmälehdon romaanin He ovat suolaa ja valoa ja ymmärrän nyt jotenkin mihin tämä liittyy. Nämä kristityt uskovat että kun juutalaiset ovat palanneet Israeliin, Jeesus tulee takaisin maan päälle. Jokainen päivä voi olla Jeesuksen paluupäivä. Sitä odotetaan innokkaasti.

Romaani kertoo kahdesta naisesta: Susannasta, joka on perheellinen lääkäri ja Anusta, joka kaipaa rakkautta. Susanna jopa kustantaa eri puolille maailmaa asettuneiden juutalaisten muuttoja Israeliin.  Anun usko on erilaisten enteiden etsintää. Välillä tekisi mieli huutaa, että oletteko te tosissanne. Kyllä he ovat. 

He ovat suolaa ja valoa on vetävästi kirjoitettu, kappaleet ovat lyhyitä ja näkökulma vaihtuu. Luin romaanin nopeasti. Se on kirjoitettu ennen näitä viimeisimpiä tapahtumia, mutta ajankohtainen ja kiinnostava. Kiitos kirjailijalle siitä. 

Joillekin ihmisille asiat ovat kummallisen selviä. Itselle asiat ovat aina olleet monimutkaisia ja suttuisia. On onneksi myös yksinkertaisia asioita, niitä joita voi mitata: Veden lämpötila oli eilen 9.3 astetta. 

Kuva ei ole näkymä ikkunastani vaan Tammerkosken sillalta. 

 

6 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Samaa mieltä tuosta romaanista: se avaa monimutkaisen historiallisen konfliktin tässä ajassa ja näyttää miten ajatukset kehittyvät erilaisten asenteiden mukana, samalla juoni ja dialogit kulkevat luontevasti. Hienosti rakennettu romaani!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Siitä lopusta en oikein pitänyt. Se mitä Susanna teki, ei kuulostanut oikein todelliselta. Nyt tekisi mieli sanoa, etteivät lääkärit tee niin.

Anonyymi kirjoitti...

Sattuipa kerrankin että olen ollut samoilla jäljillä, luin Törmälehdon ko kirjan. Liepeessä kehuttiin että T on ollut samoissa piireissä, mutta jotenkin sen toisen (Anu?) heittäytyminen noin vain sukupuolisuhteeseen Israelin matkalla voi olla vähän haettua. Kyllä sitä itsekin tuntee vähän noita piirejä, vaikka ei itse varsinaisesti kuulu, jotenkin ei naiset siellä yleensä noin toimisi. Se oli kyllä ahaa elämys, kun lukee miten ne siirtokunnat oikein syntyy, se "pioneeri" asenne on ollut juutalaisilla jo kait sionismin alusta asti. Ja on edelleen. Ja toimii siten että teinipojat käy "kolttosilla" arabialueilla ja sahailee hedelmäpuita poikki, tms, ja sitten jos syntyy kahakkaa, soittavat Israelin armeijan paikalle. Eihän siitä voi syntyä muuta kuin ruumiita ja ikuista katkeruutta, armeijalla on armeijan tavat, meinaan että olen tietysti itsekin ollut joskus, tosin vain meidän asevelvollisuusarmeijassa mutta silti.

Olen viime aikoina perehtynyt Tampereeseen komisario Koskisen välityksellä, mutta siitä joskus toiste.

terv Auvo T

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kannattaa myös katsoa Areenasta Louis Therouxin dokumentti Gazasta.

Anonyymi kirjoitti...

Jouduin (pääsin) sairaalaan ja huonetoverini oli harras kristitty. Ei kuitenkaan mikään "lahkolainen" tai nk. vapaan kirkkokunnan edustaja vaa ihan perustylsään evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva seurakunta-aktiivi.

Siksi olikin aika hätkähdyttävää, että hän, vajaa viisikymppinen ihminen, uskoi vakaasti Jumalan luoneen maailman sellaiseksi kuin me sen tänä päivänä näemme, ts kiisti evoluution. Hän piti myös Raamatun kertomusta Paratiisista kirjaimellisesti totena ja suri sitä, että Aatami ja Eeva olivat menneet tekemään syntiä. Ilman tätä me eläisimme kaikki yhä sopuisasti siellä Paratiisin puiden katveessa hedelmistä nauttien. Ja leijonat käyskentelisivät laitumella yhdessä lampaiden kanssa syömässä ruohoa!

Tämän kuultuani olin aika sanaton. Onneksi osastolla saattoi keskittyä keskustelujen sijasta pelkkään potemiseen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Harva taitaa enää uskoa, että Raamattu on kirjaimellisesti totta. Näiden fundamentalistikristittyjen kanssa on raskasta keskustella.