Lähdin kaupungille katsomaan miltä Tampereen joulu näyttää. Ei juuri miltään. Join joulutorttukahvit kauppahallissa, eikä tarvinnut edes jonottaa. Puolet asiakkaista oli ulkomaalaisia. Moni myymälä oli peitellyt tuotteensa pressuilla ja lähtenyt joulun viettoon.
Tokmannilta olisi saanut joulutonttuja 70 prosentin alennuksella. En tarvitse niitä, sillä minulla on sähkökynttelikkö, aryllis, hyasintit ja kuolemaa tekevä joulutähti.
Helluntaikirkon edessä kiemursi jouluruokajono. Sen katsominen teki surulliseksi, vaikka ehkä pitäisi olla iloinen siitä, että ruokaa jaetaan.
Puhuin aamulla 95-vuotiaan isäni kanssa puhelimessa. Hän oli keittänyt väskynäsoppaa. Väskynät ovat kuivattuja luumuja. Kaipa ne lapsuuden herkut maistuvat parhailta. Tulevien sukupolvien lapset valmistavat palvelutalon keittiössä seitankinkkua.
Kuuntelin kahta teologian tutkijaa, jotka sanoivat, että joulun tapahtumat ovat myytti ja että monet teologian opiskelijat ovat ajatuksesta kauhuissaan. Kaikissa uskonnoissa on myyttejä. Olen agnostikko, mutta tarvitsen myyttejä. Onhan jouluevankeliumi hieno tarina. Universumissa on paljon meille näkymätöntä kuten protonit, neutronit ja langattomat verkot.
Rauhallista joulua kaikille!
2 kommenttia:
Väskynäsoppa on minustakin hyvää, mutta sekametelisoppa se vasta hyvää onkin!
Ja jouluevankeliumi on totisesti hieno tarina! Minua on aina ilahduttanut se, että mukaan on otettu myös runsaasti toislajisia olentoja: härkiä, aaseja ja lampaita.
Monien kansojen - meidän suomalaistenkin - mytologioissa muilla lajeilla on huomattavan keskeinen osuus jopa itse maailman syntyprosessissa. Jeesus-vauvaa yhtään dissaamatta toivonkin kunnianpalautusta kaikille kanssaeläjillemme tällä planeetalla!
Hyvää joulua!
Kiitos kommentista!
Lähetä kommentti