Taas aukeaa uusi pimeä joulukalenteriaamu. Onneksi aukeaa. Joulutunnelma on vielä kateissa.
Elämä on niin proosallista. Ilmoitin huoltofirmaan, että vessanpönttöni vuotaa. Laitoin vakuutusyhtiöön kyselyä siitä, kun istuin marraskuussa kaverin designlampun päälle ja rikoin samalla Boknäs-hyllyn (kuulostaa omituiselta, mutta on totta). Lupasivat soittaa näiden arvokkaiden objektien omistajalle, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Vihaan kaikenlaisia hoidettavia asioita. Asunnon osakekirjat olisi pitänyt viedä Maanmittauslaitoksen digitaaliseen järjestelmään, mutta en ole tehnyt sitä.
Olen jäänyt omien asioiden hoitamisen suhteen seitsemänvuotiaan tasolle.
Miten virastokontaktit ja asioiden hoitaminen sujuu teiltä muilta? Luultavammin tuosta vaan. Vihaan virastoja, kaavakkeita, puhelimesta kuuluvaa kylmää taustamusiikkia ja chatteja.
Katsoin eilen Areenasta Katri Helenan konsertin ja itkin lähes koko konsertin ajan. Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja nyt sitten itkin sitäkin ensimmäistä kertaa. Siinä se meni samalla.
Tämän päivän luukusta putkahtaa ihka oikea sievä virasto, vaikka eihän niitä enää edes ole. Pelkkä digitaalinen rasittavuus, viraston irvikuva. Katri Helena siunaa virastot ja meidän kaikkien päivän. Hän antaa meille tähtitaivaan.
8 kommenttia:
Kylmässä virastossa on ainakin yllättävän mukavaa ja lämminhenkistä olla töissä. Ei se silti omien asioiden hoitamisesta sen kivempaa tee. Asunnon osakekirjat todennäköisesti toimitetaan Maanmittauslaitokselle.
Ärsyttäviä hommia.
Katri-Helena konsertin koskettavin osuus oli minulle se, kun videolla tanssahteli kevyesti parikymppinen Katri ja lavalla seisoi vanha, raskaammin liikkuva Katri-Helena.
Katsoin Linnan jatkotkin, kun en flunssassani jaksanut muuta. Olipas kivoja ihmisiä nämä JVG-räppiduon "pojat" (keski-ikäisiä taitavat jo olla hekin) ja nuori laulaja Mirella.
Liikuttavia olivat myös nuoret tytöt ja pojat, jotka fanittivat laulajaa. Ja tippasilmäiset tädit, jotka lauloivat Katri Helenan mukana.
Kiitos tiedosta, Maanmittauslaitoshan se olikin.
Asunnon osakekirjojen viemisessä on aikaa kymmenen vuotta. On kuulema ruuhkaa, kun kaikki sinne kiirehtää. Kesällä annoin pankin hoidettavaksi. Ei ole kuulunut mitään. Vai oliko toissakesänä.
:-p
Huh-huijaa!!! Huonosti sujuu asioiden hoitaminen ja virastokontaktit. Useimmiten olen hyvin ärtynyt milloin mistäkin asiasta, kun täällä meillä on joka paikassa takaisinsoittopalvelu. Kun olen juuri saamaisillani 80 kiloisen omaishoidettavani vuoteesta pyörätuoliin tai pyörätuolista suihkutuoliin, niin se soitto tulee... en ehdi vastata.
Selkeesti poikia, eivät vielä neljääkymppiäkään!
Laiha lohtu, mutta monessa muussa Euroopan maassa, esim. Ranskassa ja Saksassa, byrokratia on vielä monin verroin... no, byrokraattisempaa. Mitään chatteja ei edes ole, vaan tiskille on mentävä ihan henkilökohtaisesti - ja kaikki dokumentit toimitetaan tietenkin paperisina.
Muualla maailmassa lienee vielä hurjempaa?
Ainakin Yhdysvalloista olen kuullut kerrottavan aika hiuksianostattavia juttuja.
Lähetä kommentti