Yövyin Turussa Birgittalaissisarten vieraskodissa. Jos kaikki yöpyjät kävivät aamiaisella, meitä oli yhteensä kuusi. Aamiaista tarjottiin lauantaina klo 8-9, messu olisi alkanut klo 7.30. En osallistunut.
Vieraskoti sijaitsee rauhallisella paikalla, arvioisin, että torille on matkaa noin puolitoista kilometriä (ilmeisesti kuitenkin alle kilometrin)..
Ulko-ovi oli lukossa, joten painoin nappia ja yksi sisarista tuli avaamaan oven. Hän oli ystävällinen ja puhui suomea niin, että ymmärsimme toisiamme.
Luin netistä, että luostari on perustettu Turkuun 1986. Sisaria on yhdeksän ja he ovat intialaisia, italialaisia ja meksikolaisia. Sisarilla on yllään harmaa, leveähelmainen mekko, joka ylettyy lähes lattiaan ja näyttää kuin he liukuisiva alustaa pitkin. Huoneen sai maksaa kortilla, vaikka netissä käskettiin ottaa mukaan käteistä rahaa. Yhden hengen huone maksoi 60 euroa (aamiainen sisältyi hintaan) ja kahden hengen huone 80 euroa.
Kaikkialla näytti kovin siistiltä ja yleisissä tiloissa oli kukkia. Mieleen tuli puhtaaksi jynssätty bakteerivapaa opiskelija-asuntola. En ole koskaan yöpynyt niin siistissä tilassa. Epäilen, että lattialistat puunataan päivittäin. Kun olin menossa hissiin, yksi sisarista hinkkasi putipuhtaalta näyttävää paneelia, jossa hissin painikkeet sijaitsivat.
Huoneen varustukseen kuului vaatimaton sohva, kirjoituspöytä, yhden hengen sänky ja yöpöytä. Huoneeseen kuului vessa ja verholla erotettu suihku. Seinällä riippui krusifiksi. Jeesuksen kädet näyttivät kärsineen lihaskadosta. Kirjoituspöydällä oli kehystetty ristipistotyö, jossa luki Välkommen.
Kaikkialla vallitsi hiljaisuus.
Kerroin siskolleni vieraskodin siisteydestä ja hän sanoi pyyhkineensä yläpölyt. Niinpä minäkin tänään kipusin porrasjakkaralle varustautuneena lattiaharjalla, jonka päälle olin pujottanut sukkahousut. Koko vieraskodista ei olisi löytytynyt vastaavaa pölymäärää, jonka vaatekaapin päältä vieritin. Selvennän vielä, että kaappi on niin korkea, etten porrasjakkaran ylimmältä askelmaltakaan nähnyt tuota hygieniaihmisen kauhunäyttämöä. Pölyllä olisi voinut täyttää sohvatyynyn.
Voin suositella majoittumista Birgittalaissisarten vieraskodissa kaikille pöylyallergisille, meluherkille, säästäväisille ja niille jotka eivät kaipaa baarikaappia tai eksoottisia hedelmiä aamiaisella. Voisin yöpyä siellä uudestaankin.
8 kommenttia:
Kaikin puolin avartava kokemus ilmeisesti. Toisaalta noin hiljainen ja rauhallinen paikka saattaisi laittaa mielikuvituksen laukalle ja synnyttää kauheita painajaisia nunnista ja helvetin lieskoista...
Ei pelottanut yhtään. Sisaret hymyilivät ystävällisesti, eikä helvetti tullut mieleen kertaakaan.
Tampereellakin asuu kaksi katolista nunnaa Jeesuksen pikkusisaret -sääntökunnasta. Toinen taitaa olla jo lähempänä 90:ää, mutta yhä heitä toisinaan näkee Hervannan joukkoliikenteessä. Sympaattisempia tätejä saa hakea.
Pyynikin uimahallin vierustalla sijaitsee katolinen kirkko. Olen kerran käynyt katsomassa messua, johon osallistui paljon aasialaisia, papit ovat kuulemma Puolasta. Vierailusta on jo useampi vuosi. Messuun tuli ja sieltä lähti porukkaa jatkuvasti.
Yläpölyt! Minä siivosin eilen alapölyt. Lasiovelliseen vitriinikaappiin oli päässyt pölyä, samalla inventoin kaikki lasini. Löytyi paljon sellaista, minkä olemassaolo oli päässyt unohtumaan.
En jaksa edes ajatella alapölyjä.
Olen yöpynyt usein tuolla, hyvä vaihtoehto jos tosiaan haluaa vain nukkua rauhallisessa paikassa. Torille ei ole kyllä kilometriäkään…
Ehkä se siinä pakkasessa ja viimassa tuntui puoleltatoista kilometriltä.
Lähetä kommentti