Sisätautiseniorien tapaaminen Kuopiossa oli yllättävän kiva. Näiden tilaisuuksien sujuminen on riippuvainen siitä, mihin pöytään onnistuu tuppautumaan. Tällä kertaa suoritus oli varsin hyvä.
Olin valinnut kasvisruoan. Jokainen sai lapun, jossa luki oma nimi sekä mitä ruokaa tulisi saamaan. Vastapäätäni istuvan miehen lapussa luki Possun poski. Lipussani luki kukkakaali ja omena. Lopulta annos oli maukas, tosin pienehkö. Alkuun sai kahmia evästä alkuruokapöydästä, joten kyllä minä pärjäsin. Tulee aina mieleen se Antti Holman "Raastepöydästä voep alottaa"-slogan.
Joku mies piti esityksen terveydenhuollon nykytilasta ja minä kurkin sillä aikaa varovasti kännykkääni.
Kävin Kuopion taidemuseossa (sillä on nykyään hassu nimi KUMMA) ja VB-valokuvakeskuksessa, sillä minulla on museokortti. Kuopioon on iskenyt kansainvälinen lyhennevillitys.
Taidemuseossa esiteltiin 80-luvun villien miestaiteilijoden töitä, uusekspressionismia. VB-valokuvakeskuksessa oli esillä Tiina Itkosen valokuvia Grönlannista.
Kävin kylässä ystävieni S:n ja E:n luona ja sain yöpyä Beatles-lakanoissa. Mietimme miksi ihmisen on vaikea suorittaa montaa asiaa päivässä. Jos minulla on meno kahdelta, alan suunnitella heti aamusta, milloin syön, milloin käyn suihkussa, pesenkö hiukseni ja mitä laitan päälleni. Kuljen ympäriinsä siirtelemässä tavaroita, luen runon, mutta sitten en haluakaan lukea runoja, luen sivun verran romaania ja sitten kuitenkin Suomen kuvalehden Jyviä ja akanoita palsten. Pyyhin yläpölyt. En missään nimessä lähde kotoani mihinkään ennen puolta kahta.
Kuopiossa tunsin outoja häivähdyksiä menneisyydestä, eivätkä kaikki häivähdykset tuntuneet mukavilta. Häivähdykset tulevat kaikkien aistien kautta. Olin väsynyt kuin koirat, jotka nuuskivat lenkillä toisten koirien pissalänttejä. Palasin kotiin sunnuntaina ja nukuin kahden tunnin päiväunet.
Ylimmässä kuvassa näkyy Kuopion kauppahalli, seuraavassa Pentti Meklinin maalaus ja alimmassa Tiina Itkosen valokuva Grönlannista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti