Kävin eilen tutun hammaslääkärin vastaanotolla hammastarkastuksessa. Ensin hän sanoi "Kivat samettihousut, mistä olet nuo ostanut". Seurasi keskustelua housuistani. Seuraavaksi hän kurkisti kengänpohjiani ja sanoi, että taitavat olla Icebug-kitkakengät ja minä myönsin näin olevan. Eivät erityisen pitävät. Kerroin kenkien olevan vanhat, sen näkee kyllä ilman kertomistakin. Hän hypisteli villapaitaani, jonka olen itse neulonut. Sen jälkeen hän alkoi tökkiä hampaitani. Oikein miellyttävä käynti.
En ole kertonut hänelle, että lääkitsen itseäni vähän etukäteen, sillä se ultraäänijuttu tuntuu ikävältä. Tuskin Buranasta ja Panadolista on suurta hyötyä, mutta henkisesti on helpompaa.
Tänään on Runebergin päivä. N sanoo, että kansallisrunoilijamme oli kamala pukki. Hän petti vaimoaan useiden naisten kanssa.
Minua alkoi kiinnostaa, millainen hänen vaimonsa Frederika oli. Etsin tietoa netistä ja ilmeni, ettei Frederika ollut mikään turha tyyppi. Nainen kirjoitti ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin, Topelius kylläkin ennätti julkaista ensin, sillä F hautoi kässäriään pöytälaatikossa. Kansallisrunoilijan vaimo oli ensimmäinen suomalainen naistoimittaja. Käsittääkseni hän käytti usein salanimiä.
Sen jälkeen kun J.L. halvaantui, F istui lukemassa hänen sänkynsä vieressä aamusta iltaan usean vuoden ajan. Ehkä hän kävi välillä leipomassa torttuja, ompeli vaatteita ja hoiti puutarhaa.
F:n valokuvassa hänen hiuksensa on palmikoitu kahdelle letille, joiden edessä näkyvät hörökorvat. Silmissä näyttäisi olevan pilkettä, joten ehkä hänellä oli huumorintajua.
Hyvät kirjallisuuden maisterit: Saatte korjata blogitekstin asiasisältöä.

3 kommenttia:
En ole maisteri, enkä löydä asiasisällöstä mitään korjattavaa, mutta kirjavinkin kumminkin laitan:
Merete Mazzarella:
"Fredrika Charlotta o.s. Tengström:
Kansallisrunoilijan vaimo" (2007).
Tuorein itse kansallisrunoilijaa käsittelevä opus taitaa olla Panu Rajalan kirjoittama elämäkerta (2020). Sitä lukiessa voi pohtia, kuinka lihallisia 1800-luvun rakkaussuhteet säätyläisten kesken lopulta olivat. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi olisi ollut suunnilleen maailmanloppu, ja avioliiton ulkopuolinen seksi oli joka tapauksessa rikos. - Siihen nähden onkin kiinnostavaa, että prostituutiota katsottiin kuitenkin Runebergin aikana läpi sormien. Mutta ehkä "epäsäätyisistä" suhteista ei ns. seurapiireissä muutenkaan piitattu?
Se Merete Mazzarellan kirja pitäisi varmaan lukea.
Tekstistä en osaa virheitä löytää, mutta kaihistani huolimatta nuo pötkylät korvien takaa näyttävät rullakiharilta?
Lähetä kommentti