Elämää ja elokuvaa

Elämää.

Tavoitteenani on tehdä päivittäin joku tekemätön työ. Olen merkinnyt nuo lopulta kovin vähäpätöiset hommat oikein kalenteriini. Eilen palautin kulkulätkäni ja avaimeni työpaikalle. Sihteeri tutkaili avaimiani ja totesi eräästä nipussa roikkuvasta painavasta Abloy ura-avaimesta "Tätä rakennusta ei enää ole".

Näin ensimmäistä kertaa sairaalan uuden komean aulan. Haikeilin avaraa tilaa ihaillessani: En kuulu enää tänne.

Jatkan kässärini editoimista. Kun muutan sen PDF-muotoon ja luen tekstiä puhelimeltani, huomaan taas uusia juttuja. 

Elokuvaa.

Judy Garlandin elämästä kertova elokuva Judy käsittelee Garlandin taiteilijauran alkua ja loppua. Nainen nähdään traagisena hahmona, osittain viihdeteollisuuden uhrinakin.

Tuntuu, että olen nähnyt ihan riittävästi taiteilijaelämänkertoja, joissa taiteilija ryyppää, kaatuu esiintymislavalle, nappailee lääkkeitä ja tekee vääriä valintoja. Garlandia hoidettiin piristeillä ja rauhoittavilla lääkkeillä jo lapsena, sillä hän oli Hollywood -lapsitähti.

Garlandia esittänyttä Renee Zellwegeriä ei tahtonut alkuun tunnistaa ja epäilemättä hän tulee voittamaan Oscarin roolistaan, sillä se on nimenomaan Oscar-rooli niin hyvässä kuin pahassakin. Itkin elokuvan lopussa ja se lienee melko varma Oscar -ennusmerkki