Mikä yllätti Ruovedellä?

Olen puhdistanut maihareistani Ruoveden kurat ja liannut ne uudestaan Tampereella kävellessäni.  

Toimittaja teki minusta jutun Ruovesi-lehteen. Hän kysyin mikä yllätti Ruovedellä ja vastasin, että minut yllättivät mm. vaatekaupassa myydyt kananmunat. Vaaterekit täyttivät kyseisen liikkeen niin, että siellä pystyi tuskin liikkumaan, kaiken lisäksi siellä oli suuria munakennoja. Epäilen, että saatavilla olivat kolmenkymmenen vuoden tunikamallit. Yksi residenssiläinen löysi liikkeestä kaksi kivaa mekkoa. 

Sama residenssiläinen oli tosi kova saunomaan. Hän saunoi viikon aikana Mäntän taidesaunassa, Vinhan kirjakaupan saunassa ja Ruoveden kanoottipurjehtijoiden avantosaunassa. Minäkin kävin kahdessa viimeksi mainitussa, joten saunainnostus oli tarttuvaa muotoa. En ollut käynyt avannossa pariin vuoteen, mutta nyt kävin jopa kahdesti. Lainasin luvatta jonkun muovisia saunasandaaleja. Anteeksi.

Tänään aion mennä katsomaan elokuvan Brutalist, jonka kesto on 3 tuntia 35 minuuttia ja siinä on väliaika. Elokuva sai Hesarissa vain kaksi tähteä.

Luontoisedut

Tiesittekö, että Ruovedellä on toiminut keuhkoparantola? Minä en tiennyt. Sen suunnitteli Lars Sonck ja rahoituksesta huolehti maatalousneuvos Aminoff. Parantola aloitti toimintansa 1909, lopetusvuotta en löytänyt. Nykyään rakennuksessa toimii Ruoveden kulttuuriparantola. 

Kävelin eilen 11 000 askelta, luin Petri Tammista ja neuloin villapaitaa. Olisin kävellyt enemmänkin, jos nastalenkkarit olisivat tulleet mukaan. Kirjoitin vähäsen. Kontaktia muihin residenssiläisiin on ollut niukasti. Hipsimme hiljaa huoneisiimme ja suojelemme toistemme työrauhaa. 

Olisi kannattanut juoda Runebergin lähteestä, kun siihen oli mahdollisuus. En tunne tällä hetkellä minkäänlaista luomisen pakkoa. Runosuoneni on tukkeutunut. 

Selailin jokin aika sitten Vapriikissa Suomen kansakoulukalentereita 40-luvulta 60-luvulle. Kalentereiden loppuun on luetteloitu kaikki Suomen kansakoulunopettajat ja heidän työpaikkansa. Löysin mummoni, jonka viimeinen työpaikka ennen eläköitymistä oli Kiuruveden Toiviaiskylän kansakoululla. 

Kalenterit pursuavat uskonnollisuutta ja raittiusaatetta. Kansakoulunopettajaksi saattoi opiskella erikseen miehille ja naisille tarkoitetuissa seminaareissa kansakoulu- tai keskikoulupohjalta. Edellä mainittu kesti viisi vuotta ja jälkimmäinen neljä. Seminaarilaiselta vaadittiin ehdotonta raittiutta.

Miesopettajan luontoisetuihin kuului mm. kolme huonetta ja kettiön kattava asunto. Naisopettaja sai yhden huoneen vähemmän. Luontoisetuihin kuuluivat myös navetta, rehu- ja puuvaja, sauna, kellari, aitta ja kaivo sekä yhdelle lehmälle riittävä laidun. Oma ulkohuone tarjottiin työn puolesta.

Ruovesi

Aamun Hesarin lukemisen jälkeen haluan kuvitella Ruoveden ja Vinhan kirjakaupan olevan maailmasta eristetty pehmeä turvapaikka. Toisaalta epäilen, ettei sellaista ole. 

 

Ruoveden kirkko (Sofia Magdalenan kirkko) on komea. Kirkkorakennus otettiin käyttöön 1778. Mahtuisivatko kaikki seurakunnan jäsenet kirkkoon yhtä aikaa? En tiedä.  Flaneerasin kirkon kyljessä sijaitsevalla hautausmaalla. Nyt muistin, että lapsena Savossa puhuttiin hautuumaasta. Anteeksi syrjähtelyni. 

Ruoveden pääraitin kyljessä päivystivät jehovan todistajat lehtikärryineen. Tampereella jehovat eivät ota kontaktia, joten olet turvassa. Täällä raamattukurssia mainostavan kyltin vieressä seissyt mies kysyi minulta, onko kevät tullut jo. 

Näin laivasataman ja kesäravintolan. Jatkoin polkua Runebergin lähteelle. J.L. Runeberg on työskennellyt kotiopettajana Ruovedellä 1825-1826 ja Ruovesi ottaa siitä irti kaiken. Puistokin on nimetty hänen mukaansa. 

Tein ostoksia paikallisessa S-marketissa, jossa oli hyvät valikoimat. Kävin myös apteekissa, joka oli suuri kuin isommankin kaupungin apteekki. 

Olen siis jo tutustunut ala-Ruoveteen ja tänään on mahdollisesti vuorossa ylä-Ruovesi. 

Ylemmässä kuvassa voi nähdä Runebergin lähteen, jos katsoo oikein tarkkaan. Kirkkokuvan olen pihistänyt seurakunnan sivuilta, anteeksi. 

P.S. Ruoveden kirkkoon mahtuu 1100 sanan kuulijaa, joten kaikki Ruoveden asukkaat tai edes seurakuntalaiset eivät sinne mahdu. Ruovedellä on vähän yli 4100 asukasta.

Residensseilyä

Kirjoitan tai ainakin yritän kirjoittaa Vinhan kirjakaupan residenssissä Ruovedellä. Tekeillä on romaani. Luultavasti. 

Matka Tampereelta Ruovedelle kesti bussilla melkein kaksi tuntia.  Kuljettaja tervehti jokaista matkustajaa ystävällisesti. 

Meinasin ottaa mukaani kaksi romaania kunnes muistin, että lähden kirjakauppaan. Huoneessanikin on pieni hylly, josta löysin mm. Petri Tammista.

Joku kolistelee keittiössä. Ulkona on harmaata, vesipisarat napsahtelevat ikkunalautaan ja patteri naksuu. Ikkunastani näkyy laakea lumen peittämä alue, joka on luultavasti järvi. Olen tilannut kirjakaupan kahvilasta aamiaisen, jonka alkamista odottelessani kirjoittelen.

Yksi residenssiläinen valmisti tänä aamuna kahvia, johon sekoitettiin öljyä ja kananmunaa. Hän oli rahdannut pressopannun ja blenderin mukanaan.  Aina oppii jotakin. 

Kärsin huonekateudesta, erään residenssiläisen (meitä on kolme) huoneessa on sohva, sohvapöytä, kirjahylly, kirjoituspöytä, komero, parisänky ja ikkunat kahteen suuntaan. Huone on kaksi kertaa omani kokoinen.  Minun huoneenikin on kyllä soma ja siihen kuuluu parveke. Hätäpoistumistieni kulkee parvekkeen kautta.

Taloa vastapäätä toimii hautaustoimisto, vieressä on apteekki, joten eiköhän täällä pärjätä.

Sain vinkkejä kävelykohteista ja suosituksen avantosaunasta.