Einesruokavalio

Residenssielämä jatkuu. Olen kirjoittanut, lukenut, neulonut, kävellyt, käynyt kirjastossa ja syönyt einesruokia.

Pistäydyin Ruoveden kirjastosta, joka kuuluu Piki-kirjastoihin ihan kuten Tampereen kirjastotkin. Sain lainata kirjoja ikiomalla kortillani ja voisin käyttää omatoimikirjastoakin. Kirjastossa oli hyvä kirjavalikoima. Erityisesti kiinnitin huomiota uutuuksiin ja omiin romaaneihini.  

Lainasin Nobel-kirjailija Jon Fossen romaanin Aamu ja ilta, jossa ei näköjään käytetä pisteitä. Piste on mielivälimerkkini. 

Luin huoneeni kirjahyllystä nappaamani Petri Tammisen lyhytproosakirjan Miehen ikävä. Petri Tamminen on lakonisen lauseen mestari. Lukiessani ajattelin tekstien olevan keski-ikäisen miehen sydänverellä kirjoitettuja. Kirjailija oli teoksen julkaisuaikaan kypsässä 31-vuoden iässä. 

"Perheenisän osaksi jää todeta tappiot. Hän vastaa perheensä reippaudesta, mutta saa jatkuvasti pettyä: tytär nukahtaa karuselliin, poika jättää presidentin TV-puheen katsomatta ja vaimo hermoilee ratissa. Loukkaantumisen aiheita kertyy niin paljon, ettei isä ehdi niistä koskaan leppyä. Mököttämällä hän pydäyttää ajan ja tuomitsee pahat teot yleisesti ja erittelemättä."

Minusta tuo  "Loukkaantumisen aiheita kertyy niin paljon, ettei isä ehdi niistä koskaan leppyä." on ihana.

Trump ei lepy koskaan, hän vaikuttaisi lapselliselta loukkaantujalta ja koulukiusaajalta, ellei hän hallitsisi maailmaa. Pyörin täällä niin pienissä puitteissa, että maailman tapahtumat tuntuvat koskettavan minua vain kevyesti.

Ruovesi

Aamun Hesarin lukemisen jälkeen haluan kuvitella Ruoveden ja Vinhan kirjakaupan olevan maailmasta eristetty pehmeä turvapaikka. Toisaalta epäilen, ettei sellaista ole. 

 

Ruoveden kirkko (Sofia Magdalenan kirkko) on komea. Kirkkorakennus otettiin käyttöön 1778. Mahtuisivatko kaikki seurakunnan jäsenet kirkkoon yhtä aikaa? En tiedä.  Flaneerasin kirkon kyljessä sijaitsevalla hautausmaalla. Nyt muistin, että lapsena Savossa puhuttiin hautuumaasta. Anteeksi syrjähtelyni. 

Ruoveden pääraitin kyljessä päivystivät jehovan todistajat lehtikärryineen. Tampereella jehovat eivät ota kontaktia, joten olet turvassa. Täällä raamattukurssia mainostavan kyltin vieressä seissyt mies kysyi minulta, onko kevät tullut jo. 

Näin laivasataman ja kesäravintolan. Jatkoin polkua Runebergin lähteelle. J.L. Runeberg on työskennellyt kotiopettajana Ruovedellä 1825-1826 ja Ruovesi ottaa siitä irti kaiken. Puistokin on nimetty hänen mukaansa. 

Tein ostoksia paikallisessa S-marketissa, jossa oli hyvät valikoimat. Kävin myös apteekissa, joka oli suuri kuin isommankin kaupungin apteekki. 

Olen siis jo tutustunut ala-Ruoveteen ja tänään on mahdollisesti vuorossa ylä-Ruovesi. 

Ylemmässä kuvassa voi nähdä Runebergin lähteen, jos katsoo oikein tarkkaan. Kirkkokuvan olen pihistänyt seurakunnan sivuilta, anteeksi. 

P.S. Ruoveden kirkkoon mahtuu 1100 sanan kuulijaa, joten kaikki Ruoveden asukkaat tai edes seurakuntalaiset eivät sinne mahdu. Ruovedellä on vähän yli 4100 asukasta.

Liikuntakalenteri

Lähden huomenna Ykspihlajan matkustajakotiin, jonka yksi huone toimii sesongin ulkopuolella residenssinä. Linja-autot eivät kulje Ykspihlajaan kuin arkisin, mutta minut on ystävällisesti luvattu hakea Kokkolan rautatieasemalta. Olen pistäytynyt Ykspihlajassa kesällä, ja matkustajakoti näytti tosi kivalta. Vieressä toimi kesäteatteri ja kesäkahvila Saha, jossa on kesäisi eri artistien keikkoja. Samassa rakennuksessa lämpiää sauna. Kesä, kesä kesä. 

Joudun luopumaan  monesta liikuntaharrastuksesta viikon ajaksi:

Maanantain reggaeton, jossa rintakehän pitäisi liikkua joka suuntaan, mutta se pyrkii pysymään jäykkänä. Lantion kuuluisi vatkata tehokkaasti. Vaaditaan asennetta! 

Olen käynyt Kuubassa salsatunneilla, joiden lopussa tanssimme reggaetonia. Ei siellä puhuttu askeleista, bailattiin vaan. Ymmmärrän kyllä, ettei sellainen bailataan vaan -tunti vetäisi asiakkaita. Miehen ja naisen yhteistanssi näytti välillä aika härskiltä, mutta kuubalaiset sanoivat, ettei sitä kannata ottaa vakavasti,  siihen rynkytykseen sisältyy paljon huumoria. Tulee hiki.

Tiistaisin käyn Nääshallin 60+ kuntosaliryhmässä, eikä siitä sen enempää. Taustalla laulavat Kirka, Portion boys ja Tapani Kansa. 

Torstaina aloitin kahvakuulajumpan. Osallistujat pakkautuivat yhteen riviin salin takaseinustalle ja kun takaseinä täyttyi, jäljelle jäävät ahtautuivat salin sivustalle mahdollisimman kauas ohjaajasta. 

Suunnitelmissani oli käydä kahvakuulan jälkeen uimassa tai vesijuoksemassa, mutta vesijuoksurata oli niin täynnä vesijuoksijoita, että jos teki pienenkin sivuliikkeen, niin tuli tönäisseeksi kanssajuoksijoita. Parina aamuna jalat ovat olleet jäykät ja kipeät. Syytän kahvakuulaa.

Törmäsin tänä aamuna Instassa mainokseen, jossa tarjottiin kokovartalomagneettitutkimusta ilman lääkärin lähetettä. Sitä suositeltiin ihan vain terveyden varmistamiseksi. En ole radiologi, mutta ajatus on älytön. Vaikka tutkimus tehtäisiin kohdistetusti tautiepäilyn vuoksi, ongelmana ovat erilaiset hyvänlaatuiset muutokset, joiden merkitystä ei voi arvioida ilman lisätutkimuksia. Kokovartalomagneetti ei takaa terveyttä, vaan johtaa ahdistukseen ja rahaa vieviin lisäselvityksiin julkisessa terveydenhuollossa.

Hailuoto

Matkustin aamulla junalla Ouluun. Junan ravintolavaunussa, viereisessä pöydässä istuivat taiteilijat, Eero Hämeeniemi, Seela Sella, Sirpa Kähkönen ja joku minulle tuntematon henkilö. Luen juuri Kähkösen uusinta romaania. Olisin voinut pyytää signeerauksen, mutta kirja oli matkalaukussani vaunussa kuusi ja ravintola sijaitsi vaunussa kolme. Enkä olisi muutenkaan kehdannut häiritä kirjailijaa.

Perille Ouluun päästyäni kävelin yhtä katua rautatieasemalta poispäin ja sitten samaa katua takaisin. En onnistunut eksymään. Ihmiset kulkivat lyhythihaisissa paidoissa ja minä olin pakannut laukkuuni merinovillaisen kerraston, sillä matkustinhan pohjoiseen. 

Oulussa katsoin turvallisimmaksi syödä Kotipizzassa. Melkein kotini nurkallakin toimii vastaava syöttölä, enkä ole koskaan käynyt siellä. 

Etsimme toisen residenssiasukkaan kanssa Hailuodon bussipysäkkiä. Minä panikoin ja tuo minua huomattavasti nuorempi nainen käyttäytyi rauhallisesti ja järkevästi. Pääsimme lopulta bussiin. Olin ostanut netistä lipun, joka ehti vanheta ennen matkaa, mutta naputtelin uuden. Oppirahat on maksettava. Bussissa olisi voinut maksaa myös lähimaksulla, vaikka luulin, ettei se onnistuisi. Linja-autossa oli tosi kuuma ja ajattelin merinokalsareitani. Lautalla kävin ihailemassa merimaisemia. 

Meillä molemmilla on tosi isot ja viihtyisät huoneet. Muita ei täällä näykään, mutta ilmeisesti talossa asustaa joku kolmaskin. 

Kävimme K-kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeita ja istuimme keittiön pöydän ääressä keskustelemassa. Toinen residenssiläinen on ollut täällä pari kertaa aiemminkin. Saaressa on kuulemma joku tosi erikoinen latobaari, mutta se on kaukana, eikä ole tietoa onko se auki enää syyskuussa. Kaupan vieressä toimii kahvila, josta saa vegehampurilaisia. Kävelyetäisyydeltä löytyy kirjasto ja kuntosali.

On pelottavan hiljaista, paitsi silloin kun jompi kumpi nousee tai laskeutuu huteran oloisia kierreportaita. Täältä ei voi lähteä mihinkään salaa, eipä täällä ole juuri mitään mihin lähteäkään, ainakaan näin ilta-aikaan ja sesongin ulkopuolella.