Kävin kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden yhteisissä pikkujouluissa Taidekeskus Mältinrannassa.
Tampereen taiteilijaseuraan kuuluu lähes kolmesataa jäsentä ja Pirkkalaiskirjailijoihin sata vähemmän.
Kiersimme taidekeskuksen työtilat, joihin kuuluu taiteilijoille vuokrattava korkea monumenttihuone nostureineen. Luin, että tilaan voi ajaa jopa autolla. Siitä vaan monumenttia rakentamaan.
Muissa työhuoneissa näkyi jykeviä pöytiä, vetokaappi, keramiikkauuni, ruuvipenkkejä, hitsauslaite, trukki, metalli- ja vannesaha, pylväsporakone, mankelin näköisiä, jämäköitä antiikkisilta vaikuttavia koneita. Värejä, liuottimia, metalli- ja lasilevyjä. Miten kaikki oli saatu nostettua kapeita portaita rakennuksen toiseen kerrokseen?
Kirjailija tarvitsee kynän, lehtiön, sitkeyttä, huonon ryhdin, läppärin ja pöydän. Teetä tai kahvia. Ehkä työhuoneen.
Joku kehui vaatettani. Sanoin ostaneeni kimonon alennusmyynnistä puoleen hintaan (niin kuin olinkin). Vaatteen polyesteri on tehty kierrätetyistä muovipulloista. Sitten toinen henkilö kehui erään miestaiteilijan yllä olevaa paitaa ja tämä sanoi kaivelleensa vaatteen roskiksesta.
Korvakoruni saivat kehuja. Korvikseni kasvavat ja minä vanhenen. Tavoitteenani on lopulta päätyä linnanjuhlien massiiviseen Seela Sella -korvakoruun (jos muistatte hopeisen tai ainakin hopean värisen korun taiteilijan oikeassa korvassa).
Tämän päivän joulukalenterin luukusta saatte tehtävän. Käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite "Pelastetaan lukutaito -Kirjan arvonlisäveroa ei saa nostaa"
