Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanha ja Uusi testamentti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vanha ja Uusi testamentti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Pitkäikäisiä miehiä

Olen ryhtynyt kuuntelemaan Raamattupodia. Jaksot ovat pituudeltaan alle kaksikymmentä minuuttia, niitä riittää jokaiselle päivälle ja vuoden kuluttua koko teos pitäisi olla kuunneltuna. Raamatun tunteminen kuuluu yleissivistykseen, näin arvelisin. Toivottavasti tämän päivityksen lukijoihin ei kuulu raamatun tuntijoita.

Ensimmäisen jakson alussa lukija rukoili ja minä tietysti pelästyin pahasti. Ei ole rukoillut enää. 

Jokaisessa jaksossa luetaan pätkä Vanhaa ja Uutta testamenttia. Olen vasta alussa, mutta minulle on muodostunut sellainen mielikuva, että Vanha testamentti on varsin viihdyttävä. Ehkä olen kuullut nyt ne parhaat palat. Vanhaa testamenttia pidetään yleisesti sekavana ja vaikealukuisena.

Olen kuunnellut ensimmäistä Mooseksen kirjaa, jonka luomiskertomukseen fundamentaalikristityt nojaavat, vaikka se on todella epäuskottava myyttinen tarina ja tieteellisesti lytätty. 

Oletteko kuulleet, että sen jälkeen kun Aadamin ja Eevan kolmas lapsi Set oli syntynyt, Aadam eli vielä 800 vuotta. Tiesittekö, että kun Jumala pettyi ihmisiin, hän päätti hävittää koko ihmiskunnan, mutta päätyi kuitenkin jostain syystä Nooan, hänen perheensä sekä eläinlajien säilyttämiseen. Nooa rakensi arkkinsa vakaassa 600 vuoden iässä. Ehkä Nooalla oli kirvesmiehiä apunaan. Olisiko hän ollut niin ikävä tyyppi, että olisi jättänyt nämä rakentajat vedenpaisumuksen alle. Mahdollisesti hänen poikansa, Seem, Haam ja Jaafet auttoivat häntä rakennuspuuhissa. En löydä mistään kuinka monta sataa vuotta vanhoja he olivat, ehkä kuitenkin vetreämmässä kunnossa kuin ikivanha isänsä.

Uusi testamentti (se mitä minä olen kuunnellut) on koostunut jouluevankeliumista ja mm. Saarnaajan kirjasta (anonyymi lukija korjasi, että Saarnaajan kirja kuuluu Vanhaan testamenttiin). Moraalipohdinnoista. Jos antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, sitä ei saa kertoa kenellekään. Kun katsoin dokumenttia Bill Gatesista ja hänen säätiöstään, voisin ehkä allekirjoittaa tuon (ainakin Gatesin tapauksessa). 

Lopetan raamatturaporttini näytelmätyyliin: lopussa kävellään pois näyttämöltä. En tee oopperalopetusta, kirjoita jotakuta pistämään minua hengiltä, enkä ota henkeä itseltäni. 

Poistun keittiöön juomaan kahvia ja syömään pannukakkua.