Tuoksuu syksyltä

Tänä aamuna tuoksuu lievästi syksyltä ja se ilahduttaa minua. 

Ryhdyin kirjoittamaan jo ennen aamiaista (pidin kyllä tässä välissä aamiaistauon). Olen kokeillut samaa aiemminkin. Palaan parin päivän kuluttua aloittamaan aamuni Hesarilla ja aamukahveilla. Varhaisen kirjoittamisen tavoite on, että ihmisen järkevä puoli vielä nukkuisi ja vain vastuuntunnottomin, häpeämättömin ja luovin osa kirjoittajaa olisi hereillä. 

Kävelin eilen Pyhäjärven rantaa siinä Ratinan tienoilla. Kevyen liikenteen reitin varrella istui mies huomioliiveissä. Kun laahustin hänen ohitseen retkeilyhousuissa ja sadetakki vyötärölle kietaistuna, hän läpsytti käsiään kannustavasti. Luulin ensin, että minulle. Pian näkökenttääni ilmaantui useampia sukkahousujuoksijoita. Kyseessä oli maratonjuoksu, jonka tukkeena olin ollut.

Moni nuori nainen pukeutuu vaatteisiin, joita itse käyttäisin alusasuina, kuten ohuisiin legginseihin ilman hametta. Luin listan, jossa mainittiin mitä vanhempi nainen ei saa pukea päälleen: Listassa oli kahdeksan kohtaa, legginsejä ei mainittu. Lisään siihen yhdeksänneksi  Älä vanhene!

Kun lapset olivat pieniä, yritin saada heitä kesäleirille. Toinen heistä piti leireistä, mutta toinen oli vastahakoinen. Pistin vastahakoisen intiaanileirille, joka järjestettiin Tahkovuoressa. Lapset yöpyivät jonkinlaisissa tiipiirakennelmissa ja harrastivat muutakin kulttuurista omimista. Asumuksessa oli sadoittain hyttysiä. Lapsi ei viihtynyt kunnes löysi kaverinsa kanssa pelikoneet Tahkovuoren tiloista. 

No niin. Tulipa sekava setti. Käykäämme "oikeisiin" töihin.

Valmiustila

Ajattelin ottaa käyttööni uuden rutiinin, aamusivut. Aamusivuista puhutaan usein kirjoittajakoulutuksissa ja ne ovat amerikkalaisen Julia Cameronin kehittämä kirjoittamisen työkalu.

Heti herättyä haparoidaan hämärissä pöydän ääreen ja kirjoitetaan käsin vihkoon kolme sivua. Siirretään alitajunta kirjaimiksi paperille. Ei onnistu, sillä ensin pitää pestä hampaat, sitten tekeekin jo mieli kahvia, eikä alitajunnasta lopulta pulppua mitään. En voi kirjoittaa käsin, ainakaan jos haluan myöhemmin lukea tekstin, sillä minulla on kamala käsiala, josta en edes itse saa selvää.

Aloittaminen on vaikeaa, astanga-joogan, terveellisemmän ruokavalion tai aamusivujen. Tupakointi on helppo aloittaa, suklaan syönti käy ongelmitta ja sohvalle on vaivatonta käydä makaamaan. Näitä on taas vaikea lopettaa.

Lenkkivaatteiden pukeminen on vaivalloista, niinpä olen koonnut itselleni valmiin lenkkisetin, kaikki löytyy samasta paikasta, urheilualusvaatteet, pitkät kalsarit, tuulessa lepattavat lenkkihousut ja fleece-paita. Päällystakki, pipo (tamperelaisittain pipa), lenkkarit ja käsineet löytyvät eteisestä. Kaapissani lojuu valmiiksi pakattu jumppakassi ja uimahallikassi.

Olen jo jonkin aikaa silpunnut salaattia, paprikaa, porkkanaa ja kurkkua valmiiksi rasiaan, jota säilytän jääkaapissa. Lisään vaan päälle tomaatit, joita säilytän huoneenlämmössä, sillä kylmät tomaatit ovat inhottavia. Tulee syötyä salaattia, kun sitä on valmiina. Uusin keksintöni on silputa juureksia käyttövalmiiksi. Seuraavaksi tulevat ehkä hedelmät. Keittiöstäni kuuluu jatkuva silppuamisen ääni. Aamiaisen voisi syödä jo illalla, jotta aamusta säästyy aikaa aamusivuille.

Onneksi olen hyvä lopettamaan projekteja. Erosin lyhyeksi jääneestä avioliitostani kuntosalin kanssa. Ai niin, olen päättänyt syödä silakoita, sillä kuulin, että näin voin pelastaa Itämeren.