Joulukalenterin 16. luukku

Kuudestoista luukku: 

Olen matkalla Saloon sukulaisvierailulle. Palaan kotiin jo samana iltana. Tämä on ns. jouluvierailu.

Pitkästä aikaa Tampere-Salo väliä matkustaessa voi vaihtaa junaa Turussa, eikä tarvitse mennä Pasilaan. En pidä Pasilan asemasta ja näin pääsee halvemmalla, aikaakin kuluu peräti kymmenen minuuttia vähemmän. Turussa ehtii juoda kahvit tai ainakin vähän jaloitella, tosin juna on kymmenen minuuttia myöhässä. 

Ravintolavaunua ei ole, mutta kahvia saisi ostettua konduktööriltä. 

Tampereella eräs mies halusi istua omalle paikalleen. Juuri sillä paikalla istunut herra ei olisi viitsinyt siirtyä, mutta nousi kuitenkin lopulta ylös ja vaihtoi vaunua. Käytti painokelvotonta kieltä. Joku yskii.

Olen viettänyt niin paljon aikaa kotona, että olen jo tässä vaiheessa virkistynyt. 

Runoraadissa Heikki Salo sanoi, että ihmisen paras ominaisuus on uteliaisuus. En osaa sanoa, millä tilalla uteliaisuus olisi minun Ranking-listallani. Katsoin eilen Areenasta Pia Andellin lyhytelokuvan Kesken, jossa yksi illallispöydässä istunut mies sanoi "Vanheneminen alkaa, kun uteliaisuus päättyy". 

Multaporkkanat

Eräs asia on mietityttänyt minua jo jonkin aikaa. Miksi likaiset porkkanat (multaporkkanat) ovat kalliimpia kuin pestyt porkkanat. Pestäänkö kaikki porkkanat sen jälkeen kun ne on nostettu porkkanapenkistä ja kieritelläänkö osa niistä sen jälkeen mullassa ja myydään kovempaan hintaan.

Istun Turun junassa (tarkastin junan kyljestä moneen kertaan, ettei kyse ole Helsinkiin menevästä junasta, johon kerran vahingossa hyppäsin). Täällä on helvetti irti. Ympärilläni istuu joukko hilpeää ruotsinkielistä haalarinuorisoa, joka pitää kamalaa meteliä. Olin suunnitellut tekeväni joutessani erään työn, mutta tässä kakofoniassa se on mahdotonta.

Nuori mies tuossa käytävän toisella puolella syö salaattia (se näyttää sisältävän ainakin jotain vihreää ja porkkanaraastetta) muovirasiasta, miekkosen lakin lippa on käännetty niskaan. Tytöt syövät banaania. Kaikki hörppivät jotain ihan viattoman näköisistä virvoitusjuomapulloistaan. Pitäisi katsoa minkä merkkistä se on. Haluan samaa.

The Irishman elokuvassa kaksi mafiaheppua tapaavat ammattiliittojohtaja Jimmy Hoffan, joka on absolutisti, eikä salli muidenkaan juovan alkoholijuomia. Miekkoset kaatavat kirkasta viinaa vesimelooniin (jota tuo absolutisti myös inhoaa) ja syövät nautinnolla vesimelonin viipaleita puhe samaltaen.

Nyt seurueeseen liittyi nuori mies, joka on pukeutunut punaiseen jouluvillapaitaan, johon on kirjailtu kaksi poroa, yhden lahkeesta roikkuu hopeinen joulukuusen koristenauha.

Nuoriso osti kärrystä olutta. Meillä oli aikoinaan mukana kitara ja me laulettiin "Ei elämästä selviä hengissä" (eivät kaikki ole selvinneetkään), ei tullut mieleenkään, että joku olisi häiriintynyt. Ja mitä siitä vaikka olisikin, me oltiin niin tärkeitä.