Kuudestoista luukku:
Olen matkalla Saloon sukulaisvierailulle. Palaan kotiin jo samana iltana. Tämä on ns. jouluvierailu.
Pitkästä aikaa Tampere-Salo väliä matkustaessa voi vaihtaa junaa Turussa, eikä tarvitse mennä Pasilaan. En pidä Pasilan asemasta ja näin pääsee halvemmalla, aikaakin kuluu peräti kymmenen minuuttia vähemmän. Turussa ehtii juoda kahvit tai ainakin vähän jaloitella, tosin juna on kymmenen minuuttia myöhässä.
Ravintolavaunua ei ole, mutta kahvia saisi ostettua konduktööriltä.
Tampereella eräs mies halusi istua omalle paikalleen. Juuri sillä paikalla istunut herra ei olisi viitsinyt siirtyä, mutta nousi kuitenkin lopulta ylös ja vaihtoi vaunua. Käytti painokelvotonta kieltä. Joku yskii.
Olen viettänyt niin paljon aikaa kotona, että olen jo tässä vaiheessa virkistynyt.
Runoraadissa Heikki Salo sanoi, että ihmisen paras ominaisuus on uteliaisuus. En osaa sanoa, millä tilalla uteliaisuus olisi minun Ranking-listallani. Katsoin eilen Areenasta Pia Andellin lyhytelokuvan Kesken, jossa yksi illallispöydässä istunut mies sanoi "Vanheneminen alkaa, kun uteliaisuus päättyy".
1 kommentti:
Uteliaisuus vaikuttaa minusta osuvalta ominaisuudelta mitata vanhenemista. Ainakin ne kohteet muuttuvat tietenkin. On ilmeisen vaarallista kyllästyä ihmisten touhuihin, sitä helposti eristäytyy omaan erinomaisuuteensa, puhe vähenee ja ajatustoiminta samoin. Kuitenkin on selvää, että niin moni asia maailmassa toistuu pitkän elämän aikana samanlaisena, ettei niihin voi olla kyllästymättäkään.
Lähetä kommentti