Seuraan Instassa tiliä nimeltä Meet Cutes NYC. Siinä pysäytetään kadulla pariskuntia ja kysytään missä he ovat tavanneet. Ihmiset ovat liikuttavan innokkaita kertomaan ensitapaamisesta (en tiedä kuinka monta haastatteluyritystä tehdään tai minkälaista karsintaa tapahtuu ennen julkaisua). Pariskunnat ovat eri-ikäisiä, eri etnisistä taustoista, homo- ja heteropareja. Heteromiehet aloittavat aina puhumisen. Maailmalla se on heteromiesten tapa. Seuraavaksi pariskunnilta kysytään, mikä toisessa on parasta ja vastaus tulee yleensä tosi nopeasti. Usein kehut ovat sellaisia yleisesti hyväksyttyjä hyvinä pitämiämme asioita. Eräs mies mainitsi puolisonsa parhaaksi ominaisuudeksi hyvän perseen. En pistäisi pahakseni. Lopuksi udellaan, mitä he odottavat tulevaisuudelta.
Jouduin konfliktiin. Somessa onnitellaan ihmisiä, ja nyt moni onnitteli taiteilijaa, joka ei vilkaise someen päinkään. Hiljattain näin kuvia eräiltä syntymäpäiviltä (ei juhlakalun julkaisemia) ja taas kuvia kommentoitiin onnitteluin (synttärisankari ei käytä somea). Kirjoitin asiasta ja siitä koitui pahaa mieltä ja julkaisun poistamista.
Minusta tuntuu, että synttärisankari ilahtuisi enemmän, jos onnittelut laitettaisiin hänelle, eikä johonkin missä niitä ei voi nähdä. Jos vaikka soitettaisiin puhelimella (tosi vanhanaikaista toki). Henkilökohtainen viestikin olisi kiva. Toisaalta jonkun randomtyypin yhteydenotto saattasi pelottaa. Joku saattaa luulla, ettei kukaan muista, kun samaan aikaan netin syövereistä löytyisi kymmeniä onnitteluja. En uskalla lähteä somesta, sillä onnittelijoiden määrä putoaisi vähintään 98 prosenttia.
