Digitaalinen nuorennus

Mistä nainen tietää olevansa vanha? Hänelle ei ole koskaan lähetetty kännykällä otettua kikkelikuvaa (tämä ei ole mikään avunhuuto, jolla niitä kärttäisin, älkää vaan lähettäkö edes huumorimielessä), hän selailee kirjastossa kirjaa nimeltään Kuolinsiivous ja yli puolessa kontakteissa virkailijoihin tai myyjiin käytetään automaattisesti teitittelymuotoa.

Näin Martin Scorsesen uuden elokuvan The Irishman, joka perustuu mafiamiehen muistelmiin. Elokuvan pääosanäyttelijöitä oli nuorennettu digitaalisesti. Tarinan loppupuolella jouduttiin jopa vanhentamistoimenpiteisiin. Tällaista en ollut ennen kokenut.

Elokuvateatterissa istui laskujeni mukaan vain kolme naista. The Irishman esittelee meille komeita autoja ja aseita ja nämähän ovat perinteisesti kiinnostaneet miehiä, samaten mafiatouhut. Elokuvassa oli vain yksi merkittävä naishahmo Frankin (Robert de Niro) tytär Peggy (Anna Paquin), jolla oli elokuvassa pari vuorosanaa. Muita tähtiä ovat mm. Al Pacino ja Joe Pesci.

The Irishman oli hyvin näytelty filmi. Väkivallalla ei suuremmin mässäilty (suljin tosin välillä silmäni). Elokuvassa puhutaan talojen maalaamisesta, joka tarkoittaa veriroiskeita huoneen seinillä. Tappaminen on tehokasta ja nopeaa. Monien elokuvan hahmojen päälle lätkähtää teksti, jossa lakonisesti ilmoitetaan henkilön, tavallisimmin väkivaltainen,  kuolintapa ja aika.

En tiedä mikä on lopulta totta, elokuvassa vihjattiin mafian olleen Kennedyn murhan takana. Totta tai ei, tätä ei niinkään seurannut suurella jännityksellä vaan enemmänkin mielenkiinnolla.

Kannatti vanhentua kolme ja puoli tuntia tämän parissa, toisaalta elokuvaa olisi ehkä voinut leikata hieman siedettävämpään kestoon.  Mietin, että tuleeko vielä aika, jolloin digitaalisen nuorentamisen sijaan elokuvassa voisi esiintyä jo edesmennyt näyttelijä.