maanantai 25. marraskuuta 2019

Digitaalinen nuorennus

Mistä nainen tietää olevansa vanha? Hänelle ei ole koskaan lähetetty kännykällä otettua kikkelikuvaa (tämä ei ole mikään avunhuuto, jolla niitä kärttäisin, älkää vaan lähettäkö edes huumorimielessä), hän selailee kirjastossa kirjaa nimeltään Kuolinsiivous ja yli puolessa kontakteissa virkailijoihin tai myyjiin käytetään automaattisesti teitittelymuotoa.

Näin Martin Scorsesen uuden elokuvan The Irishman, joka perustuu mafiamiehen muistelmiin. Elokuvan pääosanäyttelijöitä oli nuorennettu digitaalisesti. Tarinan loppupuolella jouduttiin jopa vanhentamistoimenpiteisiin. Tällaista en ollut ennen kokenut.

Elokuvateatterissa istui laskujeni mukaan vain kolme naista. The Irishman esittelee meille komeita autoja ja aseita ja nämähän ovat perinteisesti kiinnostaneet miehiä, samaten mafiatouhut. Elokuvassa oli vain yksi merkittävä naishahmo Frankin (Robert de Niro) tytär Peggy (Anna Paquin), jolla oli elokuvassa pari vuorosanaa. Muita tähtiä ovat mm. Al Pacino ja Joe Pesci.

The Irishman oli hyvin näytelty filmi. Väkivallalla ei suuremmin mässäilty (suljin tosin välillä silmäni). Elokuvassa puhutaan talojen maalaamisesta, joka tarkoittaa veriroiskeita huoneen seinillä. Tappaminen on tehokasta ja nopeaa. Monien elokuvan hahmojen päälle lätkähtää teksti, jossa lakonisesti ilmoitetaan henkilön, tavallisimmin väkivaltainen,  kuolintapa ja aika.

En tiedä mikä on lopulta totta, elokuvassa vihjattiin mafian olleen Kennedyn murhan takana. Totta tai ei, tätä ei niinkään seurannut suurella jännityksellä vaan enemmänkin mielenkiinnolla.

Kannatti vanhentua kolme ja puoli tuntia tämän parissa, toisaalta elokuvaa olisi ehkä voinut leikata hieman siedettävämpään kestoon.  Mietin, että tuleeko vielä aika, jolloin digitaalisen nuorentamisen sijaan elokuvassa voisi esiintyä jo edesmennyt näyttelijä.


6 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Tämä on selvästi ylipitkä elokuva. Maineikkaalla ohjaajalla on varaa siihen, mutta katsojalle se on yli optimin. En aio mennä, kangistun noin pitkästä istumisesta. Minua kiinnostavat mafiaelokuvat paljon. Johtunee ilmeisesti Kummisetä -elokuvista. Ne on vaan niin hienosti kuvattuja, näyteltyjä eikä juonessakaan ole tyhjäkäyntiä. Helmiä.

Ana kirjoitti...

Joo, liian pitkä. En aio mennä katsomaan.
Digitaalista naamaa on jo luotu ainakin tälle Walkerille https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/0af62821-27dd-4d25-aa8a-a34384643138

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Elokuva on tehty Netflixille, jossa sitten voi katsoa sitä sopivissa pätkissä.

Karenina Unska kirjoitti...

En tiedä, miten itsekään oikein asiaan suhtautuisin, mutta Star Wars -elokuvassa Rogue One (2016) näytteli edesmennyt Peter Cushing (1913-1994). Eikä siinä vielä mitään, mutta kuulin juuri puolisoltani, että nyt puuhataan elokuvaa, jossa (pää?)osaa esittää James Dean. Tosi kuin vesi. Ehkä tuollaisessa elokuvasarjassa, joten Star Wars voi ajatella jotenkin perustelluksi käyttää samaa roolia esittäneen näyttelijän hahmoa hetken verran, mutta että James Dean... ?! Voiko ihmiseen "omistaa oikeudet"?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Pelottavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Deepfake (suomeksi kai syväväärennös) on jo tätä päivää! Jos vaan jostakusta on tarpeeksi kuva - ja äänimateriaalia, teknologia ja tekoäly hoitavat loput!

Mahdollisuudet tällaisten digitaalisten identiteettien (väärin)käyttöön lienevät rajattomat - eivätkä taatusti tule jäämään edesmenneisiin näyttelijöihin. Päinvastoin, kohta kaikki voivat "oikeasti" tehdä kaikkea ja sometili(tykse)t saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Itsensä voi väärentää vaikka Linnanjuhlien kättelyjonoon ja inhokkinaapurinsa... no, kenet minnekin.

En yhtään ihmettelisi, vaikka sosiaalinen media olisikin jo nyt pullollaan tällaisia deepfeikkareita. Varmaksi en tosin uskalla sanoa, koska oma sometietouteni perustuu vain ns. sekundaarilähteisiin.